Yritän pähkäillä tulevaa muutto-asiaa, mutta en pääse puusta pitkälle, kun jo olen solmussa omissa ajatuksissani. Kaikissa asuinalueissa on puolensa, sekä etäisyyksien että palveluiden suhteen, päivähoitopaikoista ja mahdollisista lähellä asuvista tukiverkostoista nyt puhumattakaan. Mistä minä tiedän mitkä tekijät pitkällä aikavälillä osoittautuvat kaikkein tärkeimmiksi.
Faktahan nyt on se, että minun ei ole rahallisesti mitenkään mahdollista asua sen päiväkodin lähellä, joka ympärivuorokautista hoitoa tarjoaa. Se päiväkoti nimittäin sijaitsee jotakuinkin aivan ydinkeskustassa. Ja kiitos hoitoalan opintojen ja harjoittelujen ja toivottavasti myöhemmin työpaikan, poikanen voi joutua olemaan hoidossa mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Joten asuinpa missä tahansa mihin minulla on varaa, päiväkoti on vähintäänkin vartin tai jopa reilun puolen tunnin bussimatkan päässä (minulla ei ole autoa eikä ajokorttia, eli bussilla sitten vaan aamulla viiden jälkeen liikkeelle, jos vuoro vaikka klo 7.00 alkaa). En oikeastaan halua ajatella noiden aamujen herätyksiä vielä, koska en tiedä missä välissä sitten nukun.
Mutta tässä ajatuksia eri asuinpaikkavaihtoehtojan plussista ja miinuksista.
Vaihtoehto 1, eli alue jolla nyt asun:
+edulliset vuokrat
+palveluja kattavasti (palveluiden kattavuudesta yms. avauduinkin jo joskus, jos kiinnostaa niin löytyy täältä )
+erinomaiset kulkuyhteydet, pääsen myös kouluun ja sairaalaan eli harj.paikkaan yhdellä bussilla nopeasti
+muuttomatka olisi lyhyt, parhaimmassa tapauksessa saattaisin saada kaksion tästä samasta tai viereisestä talosta
+vuoropäiväkoti (jossa tosin vain klo 22 asti hoitomahdollisuus) lähellä, jos jotenkin saisin asiat sumplittua siten ettei öitä tarvitsisi olla töissä/harjoitteluissa
-tukiverkko heikohko, mummo asuu melkein vieressä ja samoin veli, mutta mummo on liian epäluotettava poikasta hoitamaan ja veli aina töissä
Vaihtoehto 2, alue ihan toisella puolella kaupunkia
+ Äitini asuu siellä. Tämä on erittäin suuri plussa, sillä helpottaisi hoitokuvioita ja ihan kaikkea todella paljon. Äiti voisi vapaapäivinään hoitaa poikaa vaikka kokonaan, tai auttaa tarhaan viemisissä ja sieltä hakemisissa. Äitini on tällä hetkellä ainut, jonka hoiviin voisin kuvitella pojan antavani. Myöskin HALUAA auttaa, ei tarvitsisi miettiä kehtaanko kysyä viemään poikaa vaunulenkille tms. siksi aikaa kun siivoan vaikka. Nyt kun asutaan ihan eri puolilla kaupunkia, ei ole mitään mieltä pyytää häntä auttamaan jossain tuollaisessa, kun matka yhteen suuntaan bussilla kestää noin tunnin, edestakaisin siis kaksi. Ei hänkään kahta tuntia istu bussissa sen takia, että käytän matot ulkona tai otan päiväunet, eli tällä hetkellä hän ei välimatkan takia ehdi kauheasti auttamaan. (ei siis autoa hänelläkään, ollaan hyvin autoton perhe)
+edulliset vuokrat
+ihan ok kulkuyhteydet, yhdellä bussilla pääsen sairaalalle, vaikka hieman pidempi matka tuolta onkin
-ei kovin hyvät palvelut, eli keskustaan pitäisi useammin lähteä asioita hoitamaan
-kouluun en pääse yhdellä bussilla, tarkoittaisi aikaisempia herätyksiä
-muuttomatka pidempi. Ihan normaali muutto siis, mutta verrattuna muuttoon saman talon sisällä huomattavasti hankalampi autottomana ja pienen lapsen kanssa
-vuoropäiväkoteja ei lähistöllä, tosin matka sinne ympärivuorokautista hoitoa tarjoavaan p.kotiin ei merkittävästi pidempi kuin nykyiseltä asuinalueeltanikaan
Vaihtoehto X, jokerikortti, eli joku mitä en ole tullut vielä ajatelleeksikaan:
Eli entä jos nyt vahingossa jätän jonkun muun varteenotettavan vaihtoehdon huomiotta? On ehkä liiankin helppoa pähkäillä pääasiassa noiden kahden vaihtoehdon välillä, ne ovat tuttuja ja turvallisia. Pitäisi varmaan vielä kartoittaa ihan kaikki mahdolliset alueet mitkä olisivat sopivalla etäisyydellä koulusta ja muista tärkeistä kohteista ja selvittää niiden vuokrataso, julkisen liikenteen yhteydet, päiväkodit ym. mikä nyt oleellista on.
Plussien ja miinusten määrästä ei voi päätellä mitään, koska eri asioilla on niin eri painoarvo. Palvelut lähellä on hyvin jees, mutta varma hoitoapu lähellä on paljon oleellisempi juttu. Sehän tästä vaikeaa tekeekin, ei voi matemaattisesti ynnätä plussia ja miinuksia ja välttyä sillä tältä pähkäilyltä.
Ihan liikaa informaatiota ja vaihtoehtoja minun aivoilleni! Nyt olisi kiva olla parisuhteellinen ihminen, voisi peilailla omia näkemyksiä sen toisen näkemyksiin, keskustella, väitellä, löytää eri näkökulmia asioihin. Eikä joutua päättämään yksin ja ehkä toteamaan, että paska päätös, oma moka.
EDIT: Pakkoa lisätä tämä, vaikka tämän kirjoittamista ensin vähän mietinkin. Minä en ole varma haluanko poikasta tämän nykyisen asuinalueeni päiväkotiin tai myöhemmin mahdollisesti kouluun. Syy on alueen erittäin suuri maahanmuuttajaväestön osuus. Ja ennen kuin vedätte sen rasistikortin esiin ja kivitätte minut, antakaa minun selittää. Minulla ei ole mitään maahanmuuttajia tai ulkomaalaistaustaisia tai muita vastaavia vastaan. En ole koskaan tällä alueella asuessani kokenut ongelmaksi, että melkeinpä joka toinen vastaantulija ei ole saman värinen kuin minä tai puhu samaa kieltä kotonaan (tämä siis ihan todistettua tilastollista faktaa, täällä on enemmän ulkomaalaistaustaisia kuin millään muulla alueella Suomessa). MUTTA, kyllä pikkuisen epäilyttää laittaa lapsi päiväkoti-/kouluryhmään, jossa hän täysin suomalaistaustaisena mahdollisesti tai jopa hyvin todennäköisesti olisi vähemmistönä. Kulttuurierot ovat hieno asia ja eri kulttuurit tuovat kivan lisän meidän maahamme ja sen kulttuuriin, mutta liika on liikaa. Enkä tiedä olenko oikeassa vai väärässä tässä käsityksessäni, mutta varmasti ryhmässä, jossa kaikilla lapsilla on eri kieli kotona ja hyvin erilaiset kulttuuriset ja uskonnolliset taustat, aikaa menee suhteettoman paljon sen sekavan joukon hallintaan, verrattuna ryhmään jossa kielelliset ja kulttuuriset erot eivät ole niin isoja tai ainakaan niitä ei ole niin paljon.
Noniin, nyt saatte kivittää minut jos edelleen tahdotte, tai ainakin oikaista näkemykseni jos ne ovat täysin vääriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti