perjantai 22. helmikuuta 2013

Valituksen lomassa

Hyvä aika listata niitä asioita, jotka ovat hyvin ja joista on syytä iloita ja olla kiitollinen. Viime aikoina (kaiken asuntosäädön ja muiden stressinaiheiden keskellä) olen saanut taas todeta, että minulla on aivan mahtavia ihmisiä ympärilläni. Tässä pari esimerkkiä:

Poikasen haalarista meni vetoketju rikki. Käyttökelpoinen haalari oli jo lentää roskiin, koska itse en osaa vetoketjua vaihtaa ja ompelijalla vaihto olisi tullut jopa kalliimmaksi kuin mitä haalarista (käytettynä ostettu) olen maksanut. Ei tarvinnut kuin mainita asiasta sosiaalisen median puolella, ja heti oli auttava käsi ojossa, ja edellispäivänä haalari haettiin ja palautettiin korjattuna takaisin. Veloituksetta. Kiitokset siitä niille, joille kiitos kuuluu.

Asuntoasioita sumpliessa raha on monesti se kynnyskysymys. Niin nytkin. Tuskailin vakuusrahojen ja kahden hieman päällekkäisen vuokran kanssa, ja ennen kuin kissaa ehdin sanoa, oli mummoni jo lupautunut takuuvuokran suhteen auttamaan. Ihan pyytämättä, ilman vastapalveluksia (no saattaa vaatia kissani sinne hoitoon, kun omaa kissaa ei hällä enää ole). Putosi jättimäinen taakka harteilta tuosta vain humpsis.

Muitakin esimerkkejä olisi, mutta en jaksa ihan kaikkia luetella. Toivottavasti kaikki pientäkin apuaan tarjonneet tietävät, miten suuresti sitä arvostan ja miten kiitollinen olen, en osaa sitä kiitollisuuden määrää oikein edes pukea sanoiksi.

Minä olen huono pyytämään apua, olen sellaista "mä pärjään, mä hoidan" -tyyppiä. Ja pärjäänkin, mutta älytöntä pään seinään hakkaamista se loputon itsekäs selviytymiseni joskus on, kun en muka kehtaa pyytää apua. Onneksi on niitä ihania ihmisiä, jotka pyytämättä tarjoavat apua, ilman sellaisia ihmisiä olisi paljon enemmän seiniä joiden läpi pitäisi yksin puskea.

Kiitos kaikille niille, joille se kuuluu.

ps. Hyväksyin asuntotarjouksen siitä paremmasta asunnosta (se missä oli Oikea Keittiö). Reilu 2 viikkoa ja pitäisi jo olla muuttamassa, apua, paniikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti