perjantai 16. lokakuuta 2015

Mitä oikeasti teen yksin kotona

Eräs naamakirjan videopätkä (kuvateksti jotain tyyliin "mitä teen kotona kun kukaan ei ole näkemässä" tms) herätti pohtimaan, mitä kaikkea dorkaa touhuan kotona. Mitkä asiat jätän tekemättä, jos joku muu on näkemässä tai edes samassa asunnossa? Lasta ei lasketa, hän saa aidon annoksen minua kaikessa karmeudessaankin.

Minä:

-Kaivan nenää, paljon. Pesen myös käteni tämän jälkeen, ei tarvitse pelätä räkäpaakkuja
-Peilailen itseäni, enemmän tai vähemmän vaatteita päällä, erilaisissa asennoissa, nähdäkseni missä näytän ihan hirveältä tai yrittäen näyttää ei-niin-hirveältä. Alastonpeilailut ennen suihkua on ihan parasta antia.
-Haahuilen pitkiä aikoja ilman paitaa/housuja/mitään vaatteita.
-Käyn kuvitteellisen keskustelukumppanin kanssa pitkiä keskusteluja, tai no monologeja, milloin mistäkin. Joskus myös englanniksi ja ruotsiksi. Ruotsi vähän tökkii, pitää useimmiten vaihtaa englanniksi, kun sanasto loppuu kesken. Useimmiten puhun aiheista, joista ehkä haluaisinkin kuvitellun tyypin kanssa puhua tai jotain mitä haluaisin hänelle selittää.
-Syön kummallisia ruokayhdistelmiä. Eilinen bravuuri: ruisleipää oivariinilla, valkohomejuustolla ja vadelmahillolla. Kokeilkaa,
-Hiplaan tissejäni. Siis tämä ei ole mitenkään eroottisesti sävyttynyttä toimintaa, kunhan nyt hipelöin. En osaa selittää. Ehkä joku sama mekanismi, kun miehet kaivelee aina niitä muniaan?

Näitä olikin yllättävän vähän. Kai sitä muutakin hölmöä tulee yksin ollessa touhuiltua, mutta kuuluu asiaan.

Olen nyt toista tai kolmatta (ei voi muistaa) kertaa parin kuukauden sisään flunssassa. Raskasta, arki rullaa eteenpäin samalla tohinalla kuin ennenkin, vaikka minusta pelkkä oleminen on välillä vähän vaikeaa. Lapsen päiväkodissa jyllää vesirokko. Luojan kiitos oma lapsoseni on rokotettu sitä vastaan, tästä nyt puuttuisikin vielä se pilkullinen ja kutiseva lapsi. Peukut pystyyn siis rokotteen antaman suojan pitävyyden puolesta.

Olen muuten hurahtanut jouluun. Minä! Aina semisti anti-jouluihmisenä tunnettu. Kortit on askarreltu ja glögiäkin jo maisteltu. Odotan jo lehtien joululeivonnaisten reseptejä ja kaikkea sitä ärsyttävääkin hössötystä. Onko tämäkin sitä vanhaksi tulemista? No väliäkö tuolla, pidän tästä uudesta innostuksesta.

ps. Paitsi että se jouluaskartelu-hurahdus tuli aika kalliiksi. Löysin korillisen ihanaa askartelusälää, ei ole halpaa lystiä.