Edellisen postauksen jälkeen tajusin, että tää on ihan hanurista. Meidän nykyinen imetysmeininki siis. Tästä rohkaistuneena päätin lopettaa koko imetystoiminnan kertarysäyksellä. Varauduin vuorokausien protesti-itkuihin ja kaikkeen kamaluuteen mitä nyt voi seurata, kun jotain lapselle todella tärkeää yhtäkkiä viedään pois. Ja mitä vielä! Tyyppi unohti minun tissini samantien, kun minä lopetin niiden tarjoamisen.
Tähän mennessä lapsi ei ollut koskaan nukahtanut ilman suuhunsa tyrkättyä tissiä. Nyt vein lapsen sänkyyn ja sinne se nukahti aikansa myltättyään. Ihan tyytyväisenä, ihan kuin olisi aina niin tehnyt. Melkein kuin julmaa pilaa kohtalolta kaikki tämä helppous! Tätä kun edelsi se kaoottinen nukunvaintissisuussa-kausi jota edelsi herääntuhatkertaajavaadintissiä-kausi jota ennen oli ollut jälleen tällainen nukunvaintissisuussa-kausi jne. Edelleen poikanen heräilee öisin paljon, mutta sentään ne väliajat saan nukkua miten huvittaa eikä tarvitse taiteilla itseään asentoihin joissa voi imettää taukoamatta läpi yön, sillä yhtäkään hyvää sellaista asentoa ei ole. Jompikumpi kärsii aina, imetys tai oma nukkuminen. Yleensä se jälkimmäinen.
Jos yöherätykset vielä saisi alle viiteen per yö, niin tämä elämähän olisi jo yhtä juhlaa!
ps. Tiesittekö, että jääkaapin perälle unohtuneen kurkun poistaminen sieltä jääkaapista (noin 1,5kk unohtumisen jälkeen) on ihan mahdotonta. Se on löllö pötkö, mistään ei saa otetta ja mössö vaan leviää ympäriinsä, muovikääreestä huolimatta. Opetus: siivoa jääkaappi useammin.
lauantai 31. elokuuta 2013
sunnuntai 25. elokuuta 2013
aseulfhv sadlfhvfvagffh
En osaa enää kirjoittaa. Pääni on sekamelska. Yhtä aikaa kaikkialla eikä silti missään, ajatukset.
Olen käynyt muutamassa päivässä läpi elämääni, noin niinkuin pääni sisällä. Muistoja ja muistikuvia, kaikki ne samat tunteet ovat fyysisestikin välillä olleet läsnä. Huisia jotenkin, että yhtä aikaa olen se sama ihminen kuin vaikka 5 vuotta sitten, kuitenkaan en ole enää se sama.
Tärkeimmät aiheet, joita olen käynyt päässäni läpi:
-Minä ja oma suhtautuminen itseeni, syömisvammailut ja viihtyminen omissa nahoissani (huonosti menee sillä saralla)
-Kaikki parisuhteisiin ja miehiin liittyvä toiminta (vielä huonommin menee sillä saralla)
-Se, miten menneisyyden epämieluisat ja ikävät kokemukset vaikuttavat nykyhetkeen, niiden synnyttämien pelkojen ja ahdistusten kautta
-Mitä olen milloinkin toivonut elämältä ja miten paljon olen huomaamattani saavuttanut niitä asioita, olivat ne sitten hyviä tai huonoja toiveita
-Kaikki ne ihmiset, jotka erottamattomasti liittyvät tiettyihin ajanjaksoihin elämässäni. Ikävä monia ihmisiä, vaikka en tiedä ikävöinkö edes oikeasti niitä ihmisiä vai ainoastaan niitä muistoja hetkistä heidän kanssaan.
Tällaisia ajatusmaratoneja tulee harrastettua aina silloin, kun jostain syystä on hankalaa tai raskasta tai ahdistavaa. Nyt on jotenkin sellaista. Varmasti paljolti väsymyksestä aiheutuvaa, poikanen sairastaa (rokotuksia lie kiittäminen tästä) ja minä en nuku, minä vain imetän imetän imetän imetän imetän imetän imetän tuota kuumeilevaa ja ripuloivaa lasta. Vihaan imettämistä tällä hetkellä, mutta en nyt voi oikein muutakaan. Minuun sattuu, hartiat ja niska selkä eniten, kiitos kamalien imetysasentojen ja "nukkumisen" samalla läpi yön imettäen. Pää särkee ja oksettaa, liikaa kahvia ja liian vähän unta. Minä olen kireä ja kärttyinen, haluaisin heittäytyä sänkyyn ja ummistaa silmät. Mutta joka kerta, kun lasken lapsen sylistä ja yritän vaikka hiipiä vessaan, alkaa itku ennen kuin edes istun pöntöllä. Vittu saatana, ei paljon naurata.
Sitten tässä ahdistusten lomassa päätin, että pitää ihan tosissaan laihduttaa. Tämä läskipaska saa riittää, minä en ole oikeasti tällainen enkä halua olla tällainen. Minusta tulee taas laiha.
Olen käynyt muutamassa päivässä läpi elämääni, noin niinkuin pääni sisällä. Muistoja ja muistikuvia, kaikki ne samat tunteet ovat fyysisestikin välillä olleet läsnä. Huisia jotenkin, että yhtä aikaa olen se sama ihminen kuin vaikka 5 vuotta sitten, kuitenkaan en ole enää se sama.
Tärkeimmät aiheet, joita olen käynyt päässäni läpi:
-Minä ja oma suhtautuminen itseeni, syömisvammailut ja viihtyminen omissa nahoissani (huonosti menee sillä saralla)
-Kaikki parisuhteisiin ja miehiin liittyvä toiminta (vielä huonommin menee sillä saralla)
-Se, miten menneisyyden epämieluisat ja ikävät kokemukset vaikuttavat nykyhetkeen, niiden synnyttämien pelkojen ja ahdistusten kautta
-Mitä olen milloinkin toivonut elämältä ja miten paljon olen huomaamattani saavuttanut niitä asioita, olivat ne sitten hyviä tai huonoja toiveita
-Kaikki ne ihmiset, jotka erottamattomasti liittyvät tiettyihin ajanjaksoihin elämässäni. Ikävä monia ihmisiä, vaikka en tiedä ikävöinkö edes oikeasti niitä ihmisiä vai ainoastaan niitä muistoja hetkistä heidän kanssaan.
Tällaisia ajatusmaratoneja tulee harrastettua aina silloin, kun jostain syystä on hankalaa tai raskasta tai ahdistavaa. Nyt on jotenkin sellaista. Varmasti paljolti väsymyksestä aiheutuvaa, poikanen sairastaa (rokotuksia lie kiittäminen tästä) ja minä en nuku, minä vain imetän imetän imetän imetän imetän imetän imetän tuota kuumeilevaa ja ripuloivaa lasta. Vihaan imettämistä tällä hetkellä, mutta en nyt voi oikein muutakaan. Minuun sattuu, hartiat ja niska selkä eniten, kiitos kamalien imetysasentojen ja "nukkumisen" samalla läpi yön imettäen. Pää särkee ja oksettaa, liikaa kahvia ja liian vähän unta. Minä olen kireä ja kärttyinen, haluaisin heittäytyä sänkyyn ja ummistaa silmät. Mutta joka kerta, kun lasken lapsen sylistä ja yritän vaikka hiipiä vessaan, alkaa itku ennen kuin edes istun pöntöllä. Vittu saatana, ei paljon naurata.
Sitten tässä ahdistusten lomassa päätin, että pitää ihan tosissaan laihduttaa. Tämä läskipaska saa riittää, minä en ole oikeasti tällainen enkä halua olla tällainen. Minusta tulee taas laiha.
torstai 15. elokuuta 2013
ttu stn prkl
Jos firma x lähettää lautasen huonosti pakattuna ja se rikkoutuu matkalla, niin toki niiden kannattaa lähettää tilalle uusi vielä huonommin pakattuna. Olen nälkäinen ja väsynyt, juuri oikeassa mielentilassa kirjoittamaan heille palautetta asiasta. Mukaan saavat kuvamateriaalia aiheesta "miltä näyttää pelkkään kirjekuoreen (no oli sentään sellainen pehmustettu kirjekuori) tungettu lautanen matkattuaan postin mukana".
Ottaa päähän.
ps. Ostin ihan älykalliin hatun poikaselle talveksi. Tämän jälkeen en voi enää uskottavasti kritisoida muiden järjetöntä tuhlaamista lasten vaatteisiin ja tarvikkeisiin.
Ottaa päähän.
ps. Ostin ihan älykalliin hatun poikaselle talveksi. Tämän jälkeen en voi enää uskottavasti kritisoida muiden järjetöntä tuhlaamista lasten vaatteisiin ja tarvikkeisiin.
lauantai 10. elokuuta 2013
the end of the story
Hämyri hairahtui eteisestä makuuhuoneen puolelle, lähtö tuli. Ei ole enää lemmikkihämähäkkiä meillä, oma mokansa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)