tiistai 29. huhtikuuta 2014

Sanaton lapsi

Meinasin laittaa otsikoksi Hiljainen lapsi, kunnes tajusin miten harhaanjohtavalta se olisi kuulostanut. Ei, lapseni ei todellakaan ole hiljainen, lapseni vain ei osaa muodostaa sanoja.

Ennen kuin joku tulee kertomaan miten tuon ikäisen ei vielä tarvitsekaan puhua mainitsen jo heti alkuun, että minä tiedän sen. Kohta 2-vuotiaan kuitenkin pitäisi keskivertotason saavuttaakseen pystyä tuottamaan edes yksittäisiä sanoja, neuvolakäsikirjan mukaan jopa tuottamaan 2-sanaisia lauseitakin.

 En myöskään halua kuulla mitään ei sillä ole vaan mitään asiaa -vitsejä. Kyllä puhekyvyttömälläkin ihmislapsella on yhtälailla asiaa kuin sillä monisanaisia lauseita suoltavalla papupadalla. Ei sanojen puute vähennä ymmärrystä ja tarvetta tulla ymmärretyksi.

Oma lapseni ei puhu, ei edes tapaile sanoja. Itse asiassa ei juurikaan edes ääntele suu auki, päästelee vain "yh yh yh" ääniä suu kiinni (kokeile sanoa tuo suu kiinni, niin saat käsityksen ääntelystä). Tilanne vaikeuttaa kommunikointiamme, sillä en minä tuosta mitään ymmärrä. Suu kiinni mitkään äänteet (vaikka lapsi eri äänteitä yrittäisikin sanoa, en tiedä edes yrittääkö) eivät erotu toisistaan ja tuloksena on pelkkää yninää. Tästä seuraa, ettei lapsi tule ymmärretyksi. Taaperon kärsivällisyydellä ja temperamentilla se tarkoittaa järjettömiä raivokohtauksia pitkin päivää, tavarat lentelevät ja volyymit kohoavat, molemmilla.

Huolessa ja turhautumisessa pyöriskelyn jälkeen päätin lopettaa murehtimisen ja tartuin toimeen. Pitkään meillä on ollut satunnaisessa käytössä joitain viittomia kuten esim. maito ja nukkua, mutta uusien opettaminen on vähän jäänyt. Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja tästä lähtien pyrin joka päivä ainakin itse kertaamaan ja opettelemaan jonkin arkipäiväisen viittoman ja tilanteen tullen opettamaan sen lapselle. Olen muutama vuosi takaperin opiskellut viittomakieltä parin kurssin verran, joten perussanasto on kohtalaisesti hallussa, siksi tämä kommunikointikeino on minulle helppo toteutettava.

Välihuomiona se, että viittomien ei ole tarkoitus syrjäyttää puhetta eivätkä ne sitä teekään, jos ja kun se puhe sieltä joskus alkaa tulla. Ne vain mahdollistavat lapselle kommunikointikeinon tilanteessa, jossa sanallinen kommunikaatio ei onnistu. Viittomat vahvistavat ns. sisäistä puhetta, ne tukevat puheen oppimista eivätkä hidasta tai estä sitä (mitä moni on epäillyt kerrottuani opettavani lapselleni viittomia).

Katsotaan miten homma alkaa sujua nyt, kun aion tähän tosissaan panostaa.

Loppuun lähinnä itselle muistiin lista viittomista, jotka lapsi tällä hetkellä osaa vähintääkin pyydettäessä. Tästä on helppo myöhemmin kastoa onko edistystä tapahtunut.

-maito
-puuro
-juusto
-nukkua
-juoda (tämä tosin hänen itse kehittelemänsä, mutta meillä käytössä joten lasken oikeaksi viittomaksi)
-syödä
-suihku
-reppu
-kengät

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Hillitön himo

-valkosipulia
-tomaattikastiketta
-jalapenoja ja
-marinoitua punasipulia kohtaan


Enkä ole paksuna tai muutenkaan mitenkään erityisessä tilassa. Unelmoin margarita-pitsasta runsaalla valkosipulilla, lisäkkeinä jalapenoja ja marinoitua punasipulia. Mikään näistä ei edes kuulu normaaliruokavalioon (no valkosipuli ajoittain). Tomaatista saan kaiken lisäksi ihottumaa. Pakko saada näitä jostain.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Vihatkaa minua

Tämän mielipiteen jälkeen ainakin osa vihaa. Nimittäin en pidä enää yhtään liitoiteltuina ehdotuksia (jenkkiläistä alkuperää varmaan, en muista missä on tullut vastaan) liittyen penkkien kokoon suhteessa lihaviin, siis todella lihaviin matkustajiin. Muistan lukeneeni artikkelin, jossa jokin taho toivoi lihavien ihmisten huomioimista lentokoneissa, eli käytännössä lentokoneen penkkien suurentamista. Sairaalloisen lihavat ihmiset kun niihin pieniin, lähekkäin oleviin penkkeihin eivät oikein mahdu.

Pidin tätä ainoastaan näiden itsensä sairaalloisen lihaviksi syöneiden ihmisten omana ongelmana. Kunnes meinasin rusentua vierustoverini massojen alle aamubussissa. Kyseessä oli iso, siis todella iso ihminen. Hiljalleen matkan (noin 25min) aikana hän korjaili asentoaan aina lähentyen minua. Olin puristuksissa hänen ja ikkunan välissä. Ikkunan reuna painoi käteen niin kipeästi etten uskaltanut liikkua (pelkäsin vierustoverin silloin pääsevän taas asteen verran lähemmäs) ja toinen käsivarteni oli jumissa oman ja vierustoverin vartalon välissä. Mitä tuossa tilanteessa voisi tehdä? "Anteeksi, voisitteko siirtyä sinne päin, lytistätte minut?" (törkeää) Nousta ylös ja jäädä loppumatkaksi seisomaan? (en kehtaa, henkilö olisi varmaan tajunnut miksi niin tein) Nousta ylös ja jäädä bussista pois? (myöhästyn koulusta)

Vierustoverin on täytynyt itsekin tajuta tilanne, kai siinä läskissäkin tuntoaisti on jäljellä ja tuntee miten tiiviisti on vyörynyt päälleni.

Kiitos ja anteeksi, lihaville omat paikat.



keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Älyttömiä asioita

-Parittomien sukkien säilöminen
-Kaikki yksittäispakatut asiat, jotka on vielä lisäksi pakattu isompaan pakkaukseen (pahimmassa tapauksessa isompi pakkaus on vielä kääritty toisen samanmoisen pakkauksen kanssa tuplapakkaukseen). Vasta kymmenen kääreen avaamisen jälkeen pääsee käsiksi itse tuotteeseen ja huomaa kantaneensa kotiinsa puolet enemmän roskaa kuin itse tuotetta.




Oli mielessä tänään muitakin älyttömiä asioita. Ei ole enää.


Siivosin äsken vaatehuonetta ja sain pois heitettävää tavaraa kaksi isoa jätesäkillistä. Se on muuten älytöntä myös, kuka tuota roinaa säilöö meille? Aina valitan tätä samaa, mutta ainainen ongelma tuntuu olevan. Silti ongelmasta huolimatta olen tässä viime aikoina tehnyt mahtavia roskislöytöjä, eli lisää tavaraa pukkaa (mm. pinnatuoleja ja parvekkeelle pöytä). Ilmaista sentään. Ja kierrätettyä. Omatunto pysyy puhtaampana ainakin.


ps. Ehkä vähän niin kuin treffit tänään. Älkää kyselkö, jos en enää koskaan palaa aiheeseen niin sille on sitten syynsä. Jos palaan, niin sitten ehkä meni kaikki edes kohtuullisesti. Olen skeptinen tällaisten asioiden suhteen, ei pidä innostua liikaa.