Olen nukkunut pari yötä lattialla erään kokeen vuoksi. Tarkoitus oli selvittää, nukkuuko lapsi paremmin nukkuessaan yksin. Ei nuku. Tämä tieto ei varsinaisesti yllätä, ottaen huomioon mitä kaikkea muuta on kokeiltu.
17 kertaa herättiin viime yönä. Seitsemäntoistavitunkertaa. Että ei ainakaan diggaa yksin nukkumisesta nähtävästi.
Aamuäreyttä helpotti aamuvarhainen ulkoilu. Hermot saavat lepoa, kun lapsi keskittyy jalassa roikkumisen sijaan juoksentelemaan pitkin pihoja. Samalla tuli myös testattu, ovatko äitini ostamat rukkaset vedenkestävät. Eivät ole. Mutta vesilätäkköleikit näyttivät olevan käsien kastumisen arvoisia.
ps. Lapsi siis nukkuu vieressäni, siksi testin ajaksi jouduin itse lattialla. Omaa sänkyä lapsella ei tätä nykyä enää edes ole, pinnasängystä oppi tulemaan pois eikä seuraavan hankintaan ole vielä varaa, joten jatkamme perhepedissä kunnes taloudellinen tilanne sallii sängyn hankkimisen. Että jos joku tietää mistä saisi taaperolle soveltuvan sängyn edullisesti/ilmaiseksi, niin saa vinkata.
lauantai 28. syyskuuta 2013
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Päivän elämänviisaus
Muutos on aina hyvästä. Muutos on aina positiivista. Kaikissa muodoissaan.
Jollei ole muutosta, mitään ei tapahdu eikä mikään liiku. Ilman muutosta ei synny tapahtumaketjuja eikä historiaa. Mikään ei ala eikä lopu.
On toivottuja muutoksia ja pelättyjä muutoksia, mutta yhtälailla ne ovat jatkuvuuden kannalta tarpeellisia. Emme olisi tässä hetkessä ja tilanteessa, jollei jokin aikaisempi hetki ja tilanne olisi loppunut. Jollei olisi ollut sitä hyvää suhdetta, jollei olisi ollut sitä paskaa suhdetta, jollei olisi ollut hyviä valintoja ja huonoja valintoja. Noin niinkuin esimerkkeinä.
Tuli mieleen tämä suosikki elämänohjeeni, kun tapasin bussissa vanhan tutun. Kertoi, että paljon muutoksia elämässä. Auto, asunto ja nainen vaihtoon, kaikki elämässä uusiksi ja alusta. Kerroin tuon mitä jo yllä oli, että muutos on hyvä, vaikka usein se onkin kaikkea muuta kuin helppoa. En tiedä jaksoiko kuunnella tai ymmärtää mitä tarkoitin, toivottavasti, koska tuon ymmärtäminen auttaa ymmärtämään elämää.
Jollei ole muutosta, mitään ei tapahdu eikä mikään liiku. Ilman muutosta ei synny tapahtumaketjuja eikä historiaa. Mikään ei ala eikä lopu.
On toivottuja muutoksia ja pelättyjä muutoksia, mutta yhtälailla ne ovat jatkuvuuden kannalta tarpeellisia. Emme olisi tässä hetkessä ja tilanteessa, jollei jokin aikaisempi hetki ja tilanne olisi loppunut. Jollei olisi ollut sitä hyvää suhdetta, jollei olisi ollut sitä paskaa suhdetta, jollei olisi ollut hyviä valintoja ja huonoja valintoja. Noin niinkuin esimerkkeinä.
Tuli mieleen tämä suosikki elämänohjeeni, kun tapasin bussissa vanhan tutun. Kertoi, että paljon muutoksia elämässä. Auto, asunto ja nainen vaihtoon, kaikki elämässä uusiksi ja alusta. Kerroin tuon mitä jo yllä oli, että muutos on hyvä, vaikka usein se onkin kaikkea muuta kuin helppoa. En tiedä jaksoiko kuunnella tai ymmärtää mitä tarkoitin, toivottavasti, koska tuon ymmärtäminen auttaa ymmärtämään elämää.
lauantai 14. syyskuuta 2013
Kauhea kirppismania
Haluaisin myydä pois mm. KAIKEN. Ostakaa pois, viekää mennessänne, hus pois kaikki turha!
Tämähän tarkoittaa siis sitä, että olen vihdoin saanut raahattua ylimääräisiä kamojani kirppikselle. Kävi meinaan ihan älytön tsägä! Sain 10vrk ilmaista myyntiaikaa juuri avatulla kirppiksellä, kiitos arvonnan johon en itse asiassa edes tiennyt osallistuneeni. Nyt kullan kiilto silmissä pyörin ympäri kämppää miettien, mitä vielä voisin viedä myyntiin, mistä joku saattaisi maksaa jotain. Ja toim.huom., ihan pilkkahintaan lähtee suurin osa tavaroista, esim. kirjat euron kipale, samoin dvd:t, suurin osa vauvanvaatteista 1-2e/kpl ja sitä rataa. Minä ihan tosissani haluan niistä eroon.
Samalla tuli myös pohdittua tätä päivän polttavaa kysymystä, nimittäin aionko säästää poikasen vaatteita sille mahdolliselle seuraavalle lapselle? Tai ennemminkin mietin, että pitäisikö minun niin tehdä.
En ole tekemässä niin.
Pienen pistoksen tunnen jossain sydämen tienoilla hinnoitellessani kaikki pienet vaatteet kirppispinoihin, mutta minulla on tähän ihan järkevä syy. Nimittäin en tiedä tuleeko koskaan sitä toista. Minulla ei ole miestä eikä vientiä, joten lähiaikojen lisääntymisestä on turha haaveilla. ( Tuohon liittyen "todisteena", että viettelen tässä ihan justiinsa vuosipäivää, 2 vuotta ilman minkään näköistä säpinää tai seksiä, edes lähestymisyritystä miespuoliselta, repikää siitä. Silloin kun voidaan alkaa puhua vuosista monikossa, niin voi jo heittää hyvästit toiveille parisuhde-elämästä jatkossakaan.) Jos sitten vuosien jälkeen löytyisikin joku ja jossain vaiheessa saisin päähäni haluta seuraavan lapsen, niin maksaisiko se vaivaa esimerkiksi 10 vuotta säilöä noita potkareita ja myssyjä ja bodyja? Tässä on kuitenkin sen verran vielä pelivaraa tuon lisääntymisajankohdan kansa, että hyvinkin voin vielä vuosikymmenen odottaa ja siltikin lapsen saaminen olisi mahdollista, ainakin noin niinkuin teoreettisesti, jos biologiselta kantilta asiaa katsotaan. Meinaan on hirmuisen pitkä aika vaikkapa tuo 10 vuotta rahdata mukanaan kasaa vauvanvaatteita, jollei tiedä onko niille käyttöä ylipäätään, tai että tykkääkö niistä sitten noin pitkän ajan päästä enää.
Ja ihan tosissaan, etsikää käsiinne jokin lastenvaatekuvasto vaikka 10 vuoden takaa. Väitän, että silläkin saralla muoti ja mieltymykset muuttuvat. Joistain tykkää aina ja joistain ei koskaan, mutta kyllä se yleinen vallitseva tapa vaatettaa lapsi on se, mikä hyvin pitkälti vaikuttaa siihen omaankiin mieltymykseen.
Joten en säilytä vaatteita. Olen julma äiti.
Tämähän tarkoittaa siis sitä, että olen vihdoin saanut raahattua ylimääräisiä kamojani kirppikselle. Kävi meinaan ihan älytön tsägä! Sain 10vrk ilmaista myyntiaikaa juuri avatulla kirppiksellä, kiitos arvonnan johon en itse asiassa edes tiennyt osallistuneeni. Nyt kullan kiilto silmissä pyörin ympäri kämppää miettien, mitä vielä voisin viedä myyntiin, mistä joku saattaisi maksaa jotain. Ja toim.huom., ihan pilkkahintaan lähtee suurin osa tavaroista, esim. kirjat euron kipale, samoin dvd:t, suurin osa vauvanvaatteista 1-2e/kpl ja sitä rataa. Minä ihan tosissani haluan niistä eroon.
Samalla tuli myös pohdittua tätä päivän polttavaa kysymystä, nimittäin aionko säästää poikasen vaatteita sille mahdolliselle seuraavalle lapselle? Tai ennemminkin mietin, että pitäisikö minun niin tehdä.
En ole tekemässä niin.
Pienen pistoksen tunnen jossain sydämen tienoilla hinnoitellessani kaikki pienet vaatteet kirppispinoihin, mutta minulla on tähän ihan järkevä syy. Nimittäin en tiedä tuleeko koskaan sitä toista. Minulla ei ole miestä eikä vientiä, joten lähiaikojen lisääntymisestä on turha haaveilla. ( Tuohon liittyen "todisteena", että viettelen tässä ihan justiinsa vuosipäivää, 2 vuotta ilman minkään näköistä säpinää tai seksiä, edes lähestymisyritystä miespuoliselta, repikää siitä. Silloin kun voidaan alkaa puhua vuosista monikossa, niin voi jo heittää hyvästit toiveille parisuhde-elämästä jatkossakaan.) Jos sitten vuosien jälkeen löytyisikin joku ja jossain vaiheessa saisin päähäni haluta seuraavan lapsen, niin maksaisiko se vaivaa esimerkiksi 10 vuotta säilöä noita potkareita ja myssyjä ja bodyja? Tässä on kuitenkin sen verran vielä pelivaraa tuon lisääntymisajankohdan kansa, että hyvinkin voin vielä vuosikymmenen odottaa ja siltikin lapsen saaminen olisi mahdollista, ainakin noin niinkuin teoreettisesti, jos biologiselta kantilta asiaa katsotaan. Meinaan on hirmuisen pitkä aika vaikkapa tuo 10 vuotta rahdata mukanaan kasaa vauvanvaatteita, jollei tiedä onko niille käyttöä ylipäätään, tai että tykkääkö niistä sitten noin pitkän ajan päästä enää.
Ja ihan tosissaan, etsikää käsiinne jokin lastenvaatekuvasto vaikka 10 vuoden takaa. Väitän, että silläkin saralla muoti ja mieltymykset muuttuvat. Joistain tykkää aina ja joistain ei koskaan, mutta kyllä se yleinen vallitseva tapa vaatettaa lapsi on se, mikä hyvin pitkälti vaikuttaa siihen omaankiin mieltymykseen.
Joten en säilytä vaatteita. Olen julma äiti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)