maanantai 8. joulukuuta 2014

Kypsää vanhemmuutta

Kun korkean kuumeen kourissa maannut taapero alkoi tänään yrjöämään syliini, oli valehtelematta ensimmäinen aivojeni minulle syöttämän ajatus "ei helvetti, ei enää tätä, nyt jos pakenet niin säästyt taudilta, JUOKSE JO!" En juossut, luonnollisestikaan, täällä sitä yhä ollaan. Mutta useamman yrjötaudin (lapsen sairastamana siis) kokeneena tiedän, että kun pari vuorokautta valvon lasta hoivatessa ja yrjöpyykkiä pestessä, niin seuraavaksi kohteena olen minä. Se on rankka maraton, pelkkä oma tautikin on rankkaa, mutta sitä edeltävä toisen hoivaaminen valvomisineen vie voimat jo ennen kuin itse aloittaa yrjöämisen. Yhdeltäkään taudilta en ole vielä säästynyt, joten toiveeni eivät ole korkealla tälläkään kertaa. Ihan turha lässyttää käsien pesusta ja käsihygieniasta. Kun lapsi yrjöilee päälleni, sänkyyni, ympäri asuntoa ja kipeänä raukkana liimautuu minuun kiinni kuin ylimääräiseksi raajaksi, niin käsien desinfiointi on taudin torjumisen suhteen jokseenkin turhaa.


Onneksi aktiiviset pakenemisajatukset kestivät vain muutaman sekunnin, sen jälkeen sain kytkettyä päälle "ei tässä mitään, tästä selvitään, noniin nyt pesulle ja pyykkäämään" -moodin päälle. Uh, peukut pystyssä, tästä selvitään taas.