Huolimatta eilisestä ahdistuspaniikkikriisistä (liittyen siihen, ettei läheinen päiväkoti tarjoakaan enää ympärivuorokautista hoitoa ja tämä laittoi kaikki suunnitelmani asuinpaikan yms. suhteen uusiksi) tänään herätessä oli helppo hymyillä. Kyllä kunnon yöunet tepsivät vaivaan kuin vaivaan, ainakin henkisen tason vaivoihin. Ja jos joku nyt kuvittelee, että poikanen on alkanut nukkua yönsä hyvin niin ei ole.Minä lasken hyväksi yöksi sellaisen yön jolloin herätyksiä on alle 10.
Syitä hymyillä on monia:
-ihanin poikanen
-en ole lihonut, vaikka eilenkin saattoi mennä paljon (liikaa) suklaata
-minulla kuitenkin on katto pään päällä, vaikka tuleva asuinpaikka onkin nyt suuri kysymysmerkki
-olin laittanut illalla kaiken valmiiksi, joten piti vain napsauttaa kahvinkeitin ja puurokattilan levy päälle, ah aamun helppoutta (kiitos iltaisen ennakoinnin)
-ystävä tulee kyläilemään pitkästä aikaa, päästään parantamaan maailmaa
-fiilistelen tulevaa muuttoa ja uutta asuntoa silti, vaikka koko kuvio menikin uusiksi. Siitä tulee MEIDÄN ensimmäinen koti, tämä yksiö oli enemmänkin minun kotini johon poikanen tupsahti ja johon raivattiin sopiva tila. Seuraava on oikea koti, ei väliaikainen ratkaisu.
Puspus ja kaikkea hyvää kaikille, näihin maailmaa syleileviin fiiliksiin on hyvä lopetella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti