Iski hirvittävä ja täysin selittämätön halu tänään. Halusin tökätä kielen pakkasessa huurtuneeseen metalliin. Kyllä! Kaikki nämä vuodet olen onnistunut välttämään tuon houkutuksen, ja nyt se sitten iskee, kun muka olen fiksuuntunut lapsuusajoista ja äitikin vielä ja kaikkea.
En tökännyt kieltä siihen. Mutta suunnittelin aika tosissani, että jos ottaisi valmiiksi kupillisen lämmintä vettä mukaan testitilanteeseen, niin eihän siinä mitään vaaraa sitten olisi? Kieli jäätyisi naps kiinni metalliin, voisin sanoa tietäväni miltä se tuntuu, ja hupsista vain saisin itseni vapautettua lämpimällä vedellä.
ps. Pesukone on vielä päällä, vaikka kello on jo 20.58. Alkaako se hiljaisuus klo21 vai milloin, mihin aikaan ei saa enää pestä pyykkiä? On niin radikaali olo tänään.
tsehän löin keileni testimielessä kiinni johonkin kaiteeseen joku about 5-vuotta sitten koska ajattelin että saisin itseni höngittyä siitä irti (oonhan fiksu ja lämmin henkinen aikuinen). No ei sitä saa irti vaikka kuinka koettaisi kuolata metallin päälle. Joten ELÄ TEE SITÄ!! Sielen uudelleen kasvaminen vie kuitenkin päiviä ja se on tosi kipeä.
VastaaPoistaTosin jos nyt oikeasti aijot sen tehdä niin varaa sitä lämmintä vettä kunnolla mukaan. Mua kyllä oikeasti hiukan kiinnostaa saako sitä irti.
Saako udella että eikö lapsen isä ole vieläkään tavannut lastasi? Tai edes osoitanut minkäänlaista kiinnostusta pientä kohtaan? Luulis nyt että lapsen alulle panija haluis tutustua omaan pieneen tuotokseensa. Tai edes tavata.. SInä kuiteskin annat mahdollisuuden siihen. :)
Mun nuorin pikkusisko oli koko lapsuus ja (melkein) koko teiniys ikänsä reilusti ylipainoinen. Hän otti itseään niskasta kiinni vasta about puoltoista vuotta sitten ja kilot ovat historiaa. Siihen meni vuosia mutta kun hän vaan päätti että nyt riitti niin pisti elämän tavata muutokseen täysin. Hällä on myös vilja allergia joten viljojen syönnin lopetuksella oli paljon osuutta asiaan.
Eikä, ihan parasta että oikeasti olet suht aikuisena vielä testannut tuon! Pisteet sulle. Mä oikeasti haluaisin testata, sitten pitäs vaan päättää toteuttaako sen a) jossain missä ei vahingossakaan ole ketään näkemässä, jolloin enemmän aikaa vapautua tilanteesta jos jokin menee pieleen b) jossain missä joku voi tulla jelppimään jo en pääsekään irti. Kas siinä pulma!
PoistaEi ole isä edes nähnyt tai tavannut lastaan, ei myöskään ollut millään tavoin yhteydessä meihin. Eikä tosiaan vastannut viestiini jonka laitoin. Olen tähänkin asti puhunut aika paljon MINUN lapsestani, ja nyt viimeistään voin todeta, että lapsi tosiaan on yksin minun, jos isä ei halua edes nähdä. Tuli hän kerran kadulla vastaan, vaihtoi tien toiselle puolelle, kun luuli etten nähnyt häntä. Nyt minä päätinkin, etten aio enää potea syyllosyyttä siitä, etten ole antanut mahdollisuutta tms, pallo on hänellä tai sitten on viskannut pallon jo menemään, siltä ainakin vaikuttaa.
Ooh, hatunnosto siskollesi! Laihduttaminen oikeasti on vaikeaa, vaikka edellisessä postauksessa aika kärkkäästi arvostelinkin kaikkia tekosyitä mitä ylipainoiset usein tuntuvat viljelevän. Mutta tiedän, että ihan yhtäkkiä ne kilot eivät katoa, vaikka joku kovasti töitä sen eteen tekisin. Melkonen itsekuri pitää olla, jos reilummin painoa tiputtaa, siskosi on pakko olla melkosen sinnikäs nainen!