Edellisen postauksen jälkeen tajusin, että tää on ihan hanurista. Meidän nykyinen imetysmeininki siis. Tästä rohkaistuneena päätin lopettaa koko imetystoiminnan kertarysäyksellä. Varauduin vuorokausien protesti-itkuihin ja kaikkeen kamaluuteen mitä nyt voi seurata, kun jotain lapselle todella tärkeää yhtäkkiä viedään pois. Ja mitä vielä! Tyyppi unohti minun tissini samantien, kun minä lopetin niiden tarjoamisen.
Tähän mennessä lapsi ei ollut koskaan nukahtanut ilman suuhunsa tyrkättyä tissiä. Nyt vein lapsen sänkyyn ja sinne se nukahti aikansa myltättyään. Ihan tyytyväisenä, ihan kuin olisi aina niin tehnyt. Melkein kuin julmaa pilaa kohtalolta kaikki tämä helppous! Tätä kun edelsi se kaoottinen nukunvaintissisuussa-kausi jota edelsi herääntuhatkertaajavaadintissiä-kausi jota ennen oli ollut jälleen tällainen nukunvaintissisuussa-kausi jne. Edelleen poikanen heräilee öisin paljon, mutta sentään ne väliajat saan nukkua miten huvittaa eikä tarvitse taiteilla itseään asentoihin joissa voi imettää taukoamatta läpi yön, sillä yhtäkään hyvää sellaista asentoa ei ole. Jompikumpi kärsii aina, imetys tai oma nukkuminen. Yleensä se jälkimmäinen.
Jos yöherätykset vielä saisi alle viiteen per yö, niin tämä elämähän olisi jo yhtä juhlaa!
ps. Tiesittekö, että jääkaapin perälle unohtuneen kurkun poistaminen sieltä jääkaapista (noin 1,5kk unohtumisen jälkeen) on ihan mahdotonta. Se on löllö pötkö, mistään ei saa otetta ja mössö vaan leviää ympäriinsä, muovikääreestä huolimatta. Opetus: siivoa jääkaappi useammin.
lauantai 31. elokuuta 2013
sunnuntai 25. elokuuta 2013
aseulfhv sadlfhvfvagffh
En osaa enää kirjoittaa. Pääni on sekamelska. Yhtä aikaa kaikkialla eikä silti missään, ajatukset.
Olen käynyt muutamassa päivässä läpi elämääni, noin niinkuin pääni sisällä. Muistoja ja muistikuvia, kaikki ne samat tunteet ovat fyysisestikin välillä olleet läsnä. Huisia jotenkin, että yhtä aikaa olen se sama ihminen kuin vaikka 5 vuotta sitten, kuitenkaan en ole enää se sama.
Tärkeimmät aiheet, joita olen käynyt päässäni läpi:
-Minä ja oma suhtautuminen itseeni, syömisvammailut ja viihtyminen omissa nahoissani (huonosti menee sillä saralla)
-Kaikki parisuhteisiin ja miehiin liittyvä toiminta (vielä huonommin menee sillä saralla)
-Se, miten menneisyyden epämieluisat ja ikävät kokemukset vaikuttavat nykyhetkeen, niiden synnyttämien pelkojen ja ahdistusten kautta
-Mitä olen milloinkin toivonut elämältä ja miten paljon olen huomaamattani saavuttanut niitä asioita, olivat ne sitten hyviä tai huonoja toiveita
-Kaikki ne ihmiset, jotka erottamattomasti liittyvät tiettyihin ajanjaksoihin elämässäni. Ikävä monia ihmisiä, vaikka en tiedä ikävöinkö edes oikeasti niitä ihmisiä vai ainoastaan niitä muistoja hetkistä heidän kanssaan.
Tällaisia ajatusmaratoneja tulee harrastettua aina silloin, kun jostain syystä on hankalaa tai raskasta tai ahdistavaa. Nyt on jotenkin sellaista. Varmasti paljolti väsymyksestä aiheutuvaa, poikanen sairastaa (rokotuksia lie kiittäminen tästä) ja minä en nuku, minä vain imetän imetän imetän imetän imetän imetän imetän tuota kuumeilevaa ja ripuloivaa lasta. Vihaan imettämistä tällä hetkellä, mutta en nyt voi oikein muutakaan. Minuun sattuu, hartiat ja niska selkä eniten, kiitos kamalien imetysasentojen ja "nukkumisen" samalla läpi yön imettäen. Pää särkee ja oksettaa, liikaa kahvia ja liian vähän unta. Minä olen kireä ja kärttyinen, haluaisin heittäytyä sänkyyn ja ummistaa silmät. Mutta joka kerta, kun lasken lapsen sylistä ja yritän vaikka hiipiä vessaan, alkaa itku ennen kuin edes istun pöntöllä. Vittu saatana, ei paljon naurata.
Sitten tässä ahdistusten lomassa päätin, että pitää ihan tosissaan laihduttaa. Tämä läskipaska saa riittää, minä en ole oikeasti tällainen enkä halua olla tällainen. Minusta tulee taas laiha.
Olen käynyt muutamassa päivässä läpi elämääni, noin niinkuin pääni sisällä. Muistoja ja muistikuvia, kaikki ne samat tunteet ovat fyysisestikin välillä olleet läsnä. Huisia jotenkin, että yhtä aikaa olen se sama ihminen kuin vaikka 5 vuotta sitten, kuitenkaan en ole enää se sama.
Tärkeimmät aiheet, joita olen käynyt päässäni läpi:
-Minä ja oma suhtautuminen itseeni, syömisvammailut ja viihtyminen omissa nahoissani (huonosti menee sillä saralla)
-Kaikki parisuhteisiin ja miehiin liittyvä toiminta (vielä huonommin menee sillä saralla)
-Se, miten menneisyyden epämieluisat ja ikävät kokemukset vaikuttavat nykyhetkeen, niiden synnyttämien pelkojen ja ahdistusten kautta
-Mitä olen milloinkin toivonut elämältä ja miten paljon olen huomaamattani saavuttanut niitä asioita, olivat ne sitten hyviä tai huonoja toiveita
-Kaikki ne ihmiset, jotka erottamattomasti liittyvät tiettyihin ajanjaksoihin elämässäni. Ikävä monia ihmisiä, vaikka en tiedä ikävöinkö edes oikeasti niitä ihmisiä vai ainoastaan niitä muistoja hetkistä heidän kanssaan.
Tällaisia ajatusmaratoneja tulee harrastettua aina silloin, kun jostain syystä on hankalaa tai raskasta tai ahdistavaa. Nyt on jotenkin sellaista. Varmasti paljolti väsymyksestä aiheutuvaa, poikanen sairastaa (rokotuksia lie kiittäminen tästä) ja minä en nuku, minä vain imetän imetän imetän imetän imetän imetän imetän tuota kuumeilevaa ja ripuloivaa lasta. Vihaan imettämistä tällä hetkellä, mutta en nyt voi oikein muutakaan. Minuun sattuu, hartiat ja niska selkä eniten, kiitos kamalien imetysasentojen ja "nukkumisen" samalla läpi yön imettäen. Pää särkee ja oksettaa, liikaa kahvia ja liian vähän unta. Minä olen kireä ja kärttyinen, haluaisin heittäytyä sänkyyn ja ummistaa silmät. Mutta joka kerta, kun lasken lapsen sylistä ja yritän vaikka hiipiä vessaan, alkaa itku ennen kuin edes istun pöntöllä. Vittu saatana, ei paljon naurata.
Sitten tässä ahdistusten lomassa päätin, että pitää ihan tosissaan laihduttaa. Tämä läskipaska saa riittää, minä en ole oikeasti tällainen enkä halua olla tällainen. Minusta tulee taas laiha.
torstai 15. elokuuta 2013
ttu stn prkl
Jos firma x lähettää lautasen huonosti pakattuna ja se rikkoutuu matkalla, niin toki niiden kannattaa lähettää tilalle uusi vielä huonommin pakattuna. Olen nälkäinen ja väsynyt, juuri oikeassa mielentilassa kirjoittamaan heille palautetta asiasta. Mukaan saavat kuvamateriaalia aiheesta "miltä näyttää pelkkään kirjekuoreen (no oli sentään sellainen pehmustettu kirjekuori) tungettu lautanen matkattuaan postin mukana".
Ottaa päähän.
ps. Ostin ihan älykalliin hatun poikaselle talveksi. Tämän jälkeen en voi enää uskottavasti kritisoida muiden järjetöntä tuhlaamista lasten vaatteisiin ja tarvikkeisiin.
Ottaa päähän.
ps. Ostin ihan älykalliin hatun poikaselle talveksi. Tämän jälkeen en voi enää uskottavasti kritisoida muiden järjetöntä tuhlaamista lasten vaatteisiin ja tarvikkeisiin.
lauantai 10. elokuuta 2013
the end of the story
Hämyri hairahtui eteisestä makuuhuoneen puolelle, lähtö tuli. Ei ole enää lemmikkihämähäkkiä meillä, oma mokansa.
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Saanko esitellä, uusi lemmikkimme
Eteisemme katossa asuu hämähäkki. Olen nyt tarkkaillut sitä melkein kaksi viikkoa ja nyt meillä on diili: se jättää meidät rauhaan ja minä lupaan jättää sen rauhaan. Se saa asua siellä, kunhan tosiaan pysyy siellä. Ja hyvin näyttää pysyvän, kertaakaan kahden viikon aikana se ei todistettavasti ole sieltä poistunut, sillä aina sen löytää jostain kohtaa kattoa.
Uskokaa tai älkää, poden aikamoista hämähäkkikammoa. Mutta tuo on ystävällinen hämähäkki, noudattaa sovittua pelisääntöjä ja pysyttelee näkyvillä. Niin kauan kuin tiedän missä se on ei ole hätää, minulla ei ole asiaa katon korkeudelle joten olkoon siellä.
ps. Jollette usko, niin ne jotka meidät tuntevat, katselkaapa kattoa seuraavan kerran meille tullessa.
Uskokaa tai älkää, poden aikamoista hämähäkkikammoa. Mutta tuo on ystävällinen hämähäkki, noudattaa sovittua pelisääntöjä ja pysyttelee näkyvillä. Niin kauan kuin tiedän missä se on ei ole hätää, minulla ei ole asiaa katon korkeudelle joten olkoon siellä.
ps. Jollette usko, niin ne jotka meidät tuntevat, katselkaapa kattoa seuraavan kerran meille tullessa.
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Ei ne miehet mitään tarkoita
Aion nyt sohaista muurahaispesää tikulla ja väittää tietäväni jotain asiasta mistä en ehkä mitään tiedäkään. Miehistä nimittäin.
Tämän tarpeen avautua aiheesta aiheutti ystäväni viestillään, jonka sisältö oli jotakuinkin tämä: Mies
pyysi minut joku päivä luokseen kahville/syömään, mitä se sillä tarkoittaa?
Voin kertoa vastauksen tähän, se mies ei tarkoita sillä yhtään mitään. Siis mitään muuta, kuin mitä siinä viestissä lukee. Miehet eivät yleensäkään tarkoita yhtään mitään, eivät siinä mielessä miten naiset aina ajattelevat. Monen tuntemani naisen mielestä miehet puhuvat ja varsinkin kirjoittavat jotain salaperäistä koodikieltä jonka koodin murtaminen on lähes mahdotonta. Piilotettuja merkityksiä, vihjauksia, käänteisiä merkityksiä. Sanamuotoja ja lauserakenteita syynätään ja analysoidaan tunteja. "Miksi se sanoi että ´joku päivä´ kahville eikä ehdottanut mitään päivää, tarkoittaaks se sit tosissaan sitä"? "Se sanoi, et mun seurassa oli kivaa. Mitä se kivalla tarkoittaa, et onks se kuitenkin huono se pelkkä kiva?" "Mitä se meinas sillä huokaisulla, kesken leffan huokaisi tosi kuuluvasti?"
Ei hitto naiset. Kuunnelkaa itseänne. Yhtä aikaa huvittavaa ja kamalaa. Eniten minua kauhistuttaa tässä älyttömässä analysoinnissa se, että minä en tahtoisi omien sanojeni ja viestieni joutuvan moiseen syyniin. Koska jollei joku mies nyt tätä tiennyt, niin voin paljastaa yhden asian: osa naisista paljastaa varsinkin lähimmille ystävilleen jotakuinkin kaiken: miesten lähettämät viestit, sanomat sanat, jopa sängyssä tapahtuva toiminta jaetaan hyvin yksityiskohtaisesti. Minä tiedän monen ystäväni seksielämästä paljon enemmän kuin haluaisin tai miten paljon mies varmaan haluaisi kenenkään tietävän. Yksi ystäväni lähettää usein kaikki tapailemansa miehen viestit minulle ihan sellaisinaan, jotta voi keskustella niistä sitten kanssani. En haluaisi olla se mies.
Mutta alan jo eksyä alkuperäisestä aiheesta. Tiivistettynä: muistakaa naiset, että eivät miehet tarkoita mitään millään ja varmasti toivovat, että osaatte pitää edes jotkin asiat vain teidän välisinä, vaikka ne petipuuhat.
ps. Mutta tokihan tähän kaikkeen sanomaani voi ja pitää suhtautua varauksella, koska en varmastikaan säälittävänä sinkkuyksinhuoltajana voi tietää miehistä tai parisuhteista mitään.
Tämän tarpeen avautua aiheesta aiheutti ystäväni viestillään, jonka sisältö oli jotakuinkin tämä: Mies
pyysi minut joku päivä luokseen kahville/syömään, mitä se sillä tarkoittaa?
Voin kertoa vastauksen tähän, se mies ei tarkoita sillä yhtään mitään. Siis mitään muuta, kuin mitä siinä viestissä lukee. Miehet eivät yleensäkään tarkoita yhtään mitään, eivät siinä mielessä miten naiset aina ajattelevat. Monen tuntemani naisen mielestä miehet puhuvat ja varsinkin kirjoittavat jotain salaperäistä koodikieltä jonka koodin murtaminen on lähes mahdotonta. Piilotettuja merkityksiä, vihjauksia, käänteisiä merkityksiä. Sanamuotoja ja lauserakenteita syynätään ja analysoidaan tunteja. "Miksi se sanoi että ´joku päivä´ kahville eikä ehdottanut mitään päivää, tarkoittaaks se sit tosissaan sitä"? "Se sanoi, et mun seurassa oli kivaa. Mitä se kivalla tarkoittaa, et onks se kuitenkin huono se pelkkä kiva?" "Mitä se meinas sillä huokaisulla, kesken leffan huokaisi tosi kuuluvasti?"
Ei hitto naiset. Kuunnelkaa itseänne. Yhtä aikaa huvittavaa ja kamalaa. Eniten minua kauhistuttaa tässä älyttömässä analysoinnissa se, että minä en tahtoisi omien sanojeni ja viestieni joutuvan moiseen syyniin. Koska jollei joku mies nyt tätä tiennyt, niin voin paljastaa yhden asian: osa naisista paljastaa varsinkin lähimmille ystävilleen jotakuinkin kaiken: miesten lähettämät viestit, sanomat sanat, jopa sängyssä tapahtuva toiminta jaetaan hyvin yksityiskohtaisesti. Minä tiedän monen ystäväni seksielämästä paljon enemmän kuin haluaisin tai miten paljon mies varmaan haluaisi kenenkään tietävän. Yksi ystäväni lähettää usein kaikki tapailemansa miehen viestit minulle ihan sellaisinaan, jotta voi keskustella niistä sitten kanssani. En haluaisi olla se mies.
Mutta alan jo eksyä alkuperäisestä aiheesta. Tiivistettynä: muistakaa naiset, että eivät miehet tarkoita mitään millään ja varmasti toivovat, että osaatte pitää edes jotkin asiat vain teidän välisinä, vaikka ne petipuuhat.
ps. Mutta tokihan tähän kaikkeen sanomaani voi ja pitää suhtautua varauksella, koska en varmastikaan säälittävänä sinkkuyksinhuoltajana voi tietää miehistä tai parisuhteista mitään.
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Lapseni kiristää hermojani
Se nimittäin joko
a) kiipeää koko ajan johonkin (ja tippuu sieltä) tai
b) huutaa, koska en anna kiivetä.
Kiristää niin, että pää särkee. Ei jotenkin tunnu löytyvän sympatiaa edes niihin kolhuihin juuri nyt, koska jokaisen putoamisen jälkeen se lapsi yrittää takaisin sinne mistä juuri tipahti. Mikään muu maailmassa ei kiinnosta. Minä jätin lapsen tänään yksin yhden vessakäynnin ajaksi, sillä seurauksella, että tyyppi tippui sillä aikaa keittiön pöydältä.
Saako lapsen laittaa valjaisiin ja kytkeä kiinni lattiatasoon? Aika tosissani mietin tätä vaihtoehtoa.
Huudon määrää ei ainakaan vähennä poskihampaiden tehtailu. Pari isoa mötikkää näyttää puskeneen jo läpi, pari tulossa heti perään vinkunasta päätellen. Mutta hyvähän se on, jotta on millä jauhaa ruokaa.
ps. Kainuu, täältä me kohta tullaan!
a) kiipeää koko ajan johonkin (ja tippuu sieltä) tai
b) huutaa, koska en anna kiivetä.
Kiristää niin, että pää särkee. Ei jotenkin tunnu löytyvän sympatiaa edes niihin kolhuihin juuri nyt, koska jokaisen putoamisen jälkeen se lapsi yrittää takaisin sinne mistä juuri tipahti. Mikään muu maailmassa ei kiinnosta. Minä jätin lapsen tänään yksin yhden vessakäynnin ajaksi, sillä seurauksella, että tyyppi tippui sillä aikaa keittiön pöydältä.
Saako lapsen laittaa valjaisiin ja kytkeä kiinni lattiatasoon? Aika tosissani mietin tätä vaihtoehtoa.
Huudon määrää ei ainakaan vähennä poskihampaiden tehtailu. Pari isoa mötikkää näyttää puskeneen jo läpi, pari tulossa heti perään vinkunasta päätellen. Mutta hyvähän se on, jotta on millä jauhaa ruokaa.
ps. Kainuu, täältä me kohta tullaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)