Se nimittäin joko
a) kiipeää koko ajan johonkin (ja tippuu sieltä) tai
b) huutaa, koska en anna kiivetä.
Kiristää niin, että pää särkee. Ei jotenkin tunnu löytyvän sympatiaa edes niihin kolhuihin juuri nyt, koska jokaisen putoamisen jälkeen se lapsi yrittää takaisin sinne mistä juuri tipahti. Mikään muu maailmassa ei kiinnosta. Minä jätin lapsen tänään yksin yhden vessakäynnin ajaksi, sillä seurauksella, että tyyppi tippui sillä aikaa keittiön pöydältä.
Saako lapsen laittaa valjaisiin ja kytkeä kiinni lattiatasoon? Aika tosissani mietin tätä vaihtoehtoa.
Huudon määrää ei ainakaan vähennä poskihampaiden tehtailu. Pari isoa mötikkää näyttää puskeneen jo läpi, pari tulossa heti perään vinkunasta päätellen. Mutta hyvähän se on, jotta on millä jauhaa ruokaa.
ps. Kainuu, täältä me kohta tullaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti