keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Ihan kuin maratonin olis kipitellyt

Ihan kivoja extralyöntejä alkaa sydän hakkaamaan ja verenpaine pomppaa pilviin, kun tajuaa kissan kadonneen parvekkeelta. Ei kuitenkaan haihtunut ilmaan, vaan se saatanan Houdini oli tunkeutunut pientäkin pienemmästä raosta naapurin parvekkeen puolelle, muttei luonnollisestikaan mahtunut enää takaisin. Ja miten hitossa se aina meneekin niin, että takaisin ei pääse vaikka ilmeisesti menomatka oli sujunut ihan vaivatta.

No, mikäs siinä. Naapuri on reissussa, iloisesti parvekelasit apposen avoinna (6. kerros), joten ylivilkkaan kissan pitämiseksi poissa vapaan pudotuksen ääreltä tein kyllä kaikki maailman temput lelujen heiluttelusta herkuilla lahjomiseen. Nytpä tiedän, että huoltomies ei luonnollisestikaan saa asuntoon mennä ilman asukkaan lupaa eikä pelastuslaitosta kiinnosta, koska kissa voi (toistaiseksi) hyvin. Voi hyvä luoja.

Onneksi naapuri lopulta tavoitettiin ja suostui siihen, että huoltomies käy kissan hakemassa pois ennen kuin kissa lähtee litomaan eli tekee hypyn suht varmaan kuolemaan tai vammautumiseen.

Episodi kesti noin 40 minuuttia ja imi kaikki mehut minusta. Jos vielä tupakoisin ja käyttäisin alkoholia, niin nyt korkkaisin kylmän lonkeron ja kiskoisin muutaman hermosavutupakan yhtä kyytiä.

Ps. Luulen, että lahkeessani roikkunut ja hysteerisesti itkenyt poikanenkin sai traumoja tapauksesta, koska en kovin paljoa ehtinyt häntä siinä sivussa lohdutella.

2 kommenttia:

  1. Siis apua, johan on ollut episodi! Voin kuvitella hädän - ja sitten kun vielä lisätään soppaan itkeskelevä pikkutyyppi, niin stressi on varmasti ollut tapissaan. En kuitenkaan usko, että lapsi tuosta kerrasta vahingoittui, varsinkin kun varmaan pääsi sitten hänkin heti episodin jälkeen syliin rauhoittumaan.

    Meillä kerran nämä elukat ottivat ritolat kun en vielä asunut pysyvästi siipan luona. Kaksi löytyi kotinurkilta, mutta yksi oli pari tuntia kadoksissa ja ehdin jo kuvitella ties mitä.

    Meille on tulossa uuteen kämppään parvikelasitus, mutta nyt alkoi kieltämättä vähän huolestuttaa, että nämäkin keksivät sen raon tai oppivat avaamaan ne lasit ja sitten se on menoa. Siippa menee huomenna tapaamaan lasitusliikkeen tyyppiä ja pitääkin sitä ohjeistaa, että ottavat nyt huomioon, että sinne parvekkeelle ei saa jäädä mitään koloja tai helposti avattavia laseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eiköhän poikanen unohtanut välikohtauksen heti, kun tilanne rauhoittui :) Nuo elukat on niin ovelia, ei riitä aina ymmärrys mulla, ne keksii juttuja jotka ei ikinä olis itsellä tullut edes mieleen!

      Poista