Toista vuotta taukoa, melkoisen hyvä suoritus jopa minulta. Mutta hei, täällä edelleen heilutaan.
Mitkä asiat ovat pysyneet:
-Asumme yhä samassa kodikkaassa kaksiossamme
-Perheemme koko on edelleen 2 henkeä (ja mummoni kidnappaama kissa, lasken omakseni, vaikka tyytyväisenä on jo tovin asustellut mummoni luona).
-Olen yhä ajoittain epävarma ja ailahteleva kehonkuvani suhteen
-Olen yhtä ärsyttävän oikeassa (kaikessa) kuin aina ennenkin
Mitkä asiat ovat muuttuneet:
-heivasin entiset opintoni ja vaihdoin alan viittomakielen opiskeluun. Unelmia kohti beibet, tämä on enemmän kuin juuri sitä, mitä olen halunnut jo vuosia.
-Poikaseni parin vuoden tiivis puheterapia on tuottanut tulosta, ja saadaan ehkä alkaa purkaa puheterapiaa enää harvakseltaan toteutettaviksi seuranta- ja ohjauskäynneiksi. Ette usko miten iloinen ja helpottunut olen.
En minä tiedä onko mikään konkreettisesti muuten muuttunut. Sama pää, samat ajatukset, uudet ajatukset, sama nainen ja muuttuva nainen. Elämä etenee pitkästä aikaa jotain tavoitteita kohti eikä vain tunnu ajelehtemiselta. Syksyllä oli melkoisia vaikeuksia saada arki sopimaan uusiin uomiinsa. Päätoiminen korkeakouluopiskelu, vuorotyöt ja yhden vanhemman perheen pään vastuu kaiken tämän yhteensovittamisesta - niin että kaikelle riittää aikaa ja kaikki säilyvät hengissä ja melkein tyytyväisinäkin - oli kuulkaa melkoinen syksy. Nyt olen päässyt tilanteen herraksi ja juuri lisäsin aikatauluumme poikaselle vielä säännöllisen harrastuksen. Oon nääs supernainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti