Olen nukkunut pari yötä lattialla erään kokeen vuoksi. Tarkoitus oli selvittää, nukkuuko lapsi paremmin nukkuessaan yksin. Ei nuku. Tämä tieto ei varsinaisesti yllätä, ottaen huomioon mitä kaikkea muuta on kokeiltu.
17 kertaa herättiin viime yönä. Seitsemäntoistavitunkertaa. Että ei ainakaan diggaa yksin nukkumisesta nähtävästi.
Aamuäreyttä helpotti aamuvarhainen ulkoilu. Hermot saavat lepoa, kun lapsi keskittyy jalassa roikkumisen sijaan juoksentelemaan pitkin pihoja. Samalla tuli myös testattu, ovatko äitini ostamat rukkaset vedenkestävät. Eivät ole. Mutta vesilätäkköleikit näyttivät olevan käsien kastumisen arvoisia.
ps. Lapsi siis nukkuu vieressäni, siksi testin ajaksi jouduin itse lattialla. Omaa sänkyä lapsella ei tätä nykyä enää edes ole, pinnasängystä oppi tulemaan pois eikä seuraavan hankintaan ole vielä varaa, joten jatkamme perhepedissä kunnes taloudellinen tilanne sallii sängyn hankkimisen. Että jos joku tietää mistä saisi taaperolle soveltuvan sängyn edullisesti/ilmaiseksi, niin saa vinkata.
lauantai 28. syyskuuta 2013
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Päivän elämänviisaus
Muutos on aina hyvästä. Muutos on aina positiivista. Kaikissa muodoissaan.
Jollei ole muutosta, mitään ei tapahdu eikä mikään liiku. Ilman muutosta ei synny tapahtumaketjuja eikä historiaa. Mikään ei ala eikä lopu.
On toivottuja muutoksia ja pelättyjä muutoksia, mutta yhtälailla ne ovat jatkuvuuden kannalta tarpeellisia. Emme olisi tässä hetkessä ja tilanteessa, jollei jokin aikaisempi hetki ja tilanne olisi loppunut. Jollei olisi ollut sitä hyvää suhdetta, jollei olisi ollut sitä paskaa suhdetta, jollei olisi ollut hyviä valintoja ja huonoja valintoja. Noin niinkuin esimerkkeinä.
Tuli mieleen tämä suosikki elämänohjeeni, kun tapasin bussissa vanhan tutun. Kertoi, että paljon muutoksia elämässä. Auto, asunto ja nainen vaihtoon, kaikki elämässä uusiksi ja alusta. Kerroin tuon mitä jo yllä oli, että muutos on hyvä, vaikka usein se onkin kaikkea muuta kuin helppoa. En tiedä jaksoiko kuunnella tai ymmärtää mitä tarkoitin, toivottavasti, koska tuon ymmärtäminen auttaa ymmärtämään elämää.
Jollei ole muutosta, mitään ei tapahdu eikä mikään liiku. Ilman muutosta ei synny tapahtumaketjuja eikä historiaa. Mikään ei ala eikä lopu.
On toivottuja muutoksia ja pelättyjä muutoksia, mutta yhtälailla ne ovat jatkuvuuden kannalta tarpeellisia. Emme olisi tässä hetkessä ja tilanteessa, jollei jokin aikaisempi hetki ja tilanne olisi loppunut. Jollei olisi ollut sitä hyvää suhdetta, jollei olisi ollut sitä paskaa suhdetta, jollei olisi ollut hyviä valintoja ja huonoja valintoja. Noin niinkuin esimerkkeinä.
Tuli mieleen tämä suosikki elämänohjeeni, kun tapasin bussissa vanhan tutun. Kertoi, että paljon muutoksia elämässä. Auto, asunto ja nainen vaihtoon, kaikki elämässä uusiksi ja alusta. Kerroin tuon mitä jo yllä oli, että muutos on hyvä, vaikka usein se onkin kaikkea muuta kuin helppoa. En tiedä jaksoiko kuunnella tai ymmärtää mitä tarkoitin, toivottavasti, koska tuon ymmärtäminen auttaa ymmärtämään elämää.
lauantai 14. syyskuuta 2013
Kauhea kirppismania
Haluaisin myydä pois mm. KAIKEN. Ostakaa pois, viekää mennessänne, hus pois kaikki turha!
Tämähän tarkoittaa siis sitä, että olen vihdoin saanut raahattua ylimääräisiä kamojani kirppikselle. Kävi meinaan ihan älytön tsägä! Sain 10vrk ilmaista myyntiaikaa juuri avatulla kirppiksellä, kiitos arvonnan johon en itse asiassa edes tiennyt osallistuneeni. Nyt kullan kiilto silmissä pyörin ympäri kämppää miettien, mitä vielä voisin viedä myyntiin, mistä joku saattaisi maksaa jotain. Ja toim.huom., ihan pilkkahintaan lähtee suurin osa tavaroista, esim. kirjat euron kipale, samoin dvd:t, suurin osa vauvanvaatteista 1-2e/kpl ja sitä rataa. Minä ihan tosissani haluan niistä eroon.
Samalla tuli myös pohdittua tätä päivän polttavaa kysymystä, nimittäin aionko säästää poikasen vaatteita sille mahdolliselle seuraavalle lapselle? Tai ennemminkin mietin, että pitäisikö minun niin tehdä.
En ole tekemässä niin.
Pienen pistoksen tunnen jossain sydämen tienoilla hinnoitellessani kaikki pienet vaatteet kirppispinoihin, mutta minulla on tähän ihan järkevä syy. Nimittäin en tiedä tuleeko koskaan sitä toista. Minulla ei ole miestä eikä vientiä, joten lähiaikojen lisääntymisestä on turha haaveilla. ( Tuohon liittyen "todisteena", että viettelen tässä ihan justiinsa vuosipäivää, 2 vuotta ilman minkään näköistä säpinää tai seksiä, edes lähestymisyritystä miespuoliselta, repikää siitä. Silloin kun voidaan alkaa puhua vuosista monikossa, niin voi jo heittää hyvästit toiveille parisuhde-elämästä jatkossakaan.) Jos sitten vuosien jälkeen löytyisikin joku ja jossain vaiheessa saisin päähäni haluta seuraavan lapsen, niin maksaisiko se vaivaa esimerkiksi 10 vuotta säilöä noita potkareita ja myssyjä ja bodyja? Tässä on kuitenkin sen verran vielä pelivaraa tuon lisääntymisajankohdan kansa, että hyvinkin voin vielä vuosikymmenen odottaa ja siltikin lapsen saaminen olisi mahdollista, ainakin noin niinkuin teoreettisesti, jos biologiselta kantilta asiaa katsotaan. Meinaan on hirmuisen pitkä aika vaikkapa tuo 10 vuotta rahdata mukanaan kasaa vauvanvaatteita, jollei tiedä onko niille käyttöä ylipäätään, tai että tykkääkö niistä sitten noin pitkän ajan päästä enää.
Ja ihan tosissaan, etsikää käsiinne jokin lastenvaatekuvasto vaikka 10 vuoden takaa. Väitän, että silläkin saralla muoti ja mieltymykset muuttuvat. Joistain tykkää aina ja joistain ei koskaan, mutta kyllä se yleinen vallitseva tapa vaatettaa lapsi on se, mikä hyvin pitkälti vaikuttaa siihen omaankiin mieltymykseen.
Joten en säilytä vaatteita. Olen julma äiti.
Tämähän tarkoittaa siis sitä, että olen vihdoin saanut raahattua ylimääräisiä kamojani kirppikselle. Kävi meinaan ihan älytön tsägä! Sain 10vrk ilmaista myyntiaikaa juuri avatulla kirppiksellä, kiitos arvonnan johon en itse asiassa edes tiennyt osallistuneeni. Nyt kullan kiilto silmissä pyörin ympäri kämppää miettien, mitä vielä voisin viedä myyntiin, mistä joku saattaisi maksaa jotain. Ja toim.huom., ihan pilkkahintaan lähtee suurin osa tavaroista, esim. kirjat euron kipale, samoin dvd:t, suurin osa vauvanvaatteista 1-2e/kpl ja sitä rataa. Minä ihan tosissani haluan niistä eroon.
Samalla tuli myös pohdittua tätä päivän polttavaa kysymystä, nimittäin aionko säästää poikasen vaatteita sille mahdolliselle seuraavalle lapselle? Tai ennemminkin mietin, että pitäisikö minun niin tehdä.
En ole tekemässä niin.
Pienen pistoksen tunnen jossain sydämen tienoilla hinnoitellessani kaikki pienet vaatteet kirppispinoihin, mutta minulla on tähän ihan järkevä syy. Nimittäin en tiedä tuleeko koskaan sitä toista. Minulla ei ole miestä eikä vientiä, joten lähiaikojen lisääntymisestä on turha haaveilla. ( Tuohon liittyen "todisteena", että viettelen tässä ihan justiinsa vuosipäivää, 2 vuotta ilman minkään näköistä säpinää tai seksiä, edes lähestymisyritystä miespuoliselta, repikää siitä. Silloin kun voidaan alkaa puhua vuosista monikossa, niin voi jo heittää hyvästit toiveille parisuhde-elämästä jatkossakaan.) Jos sitten vuosien jälkeen löytyisikin joku ja jossain vaiheessa saisin päähäni haluta seuraavan lapsen, niin maksaisiko se vaivaa esimerkiksi 10 vuotta säilöä noita potkareita ja myssyjä ja bodyja? Tässä on kuitenkin sen verran vielä pelivaraa tuon lisääntymisajankohdan kansa, että hyvinkin voin vielä vuosikymmenen odottaa ja siltikin lapsen saaminen olisi mahdollista, ainakin noin niinkuin teoreettisesti, jos biologiselta kantilta asiaa katsotaan. Meinaan on hirmuisen pitkä aika vaikkapa tuo 10 vuotta rahdata mukanaan kasaa vauvanvaatteita, jollei tiedä onko niille käyttöä ylipäätään, tai että tykkääkö niistä sitten noin pitkän ajan päästä enää.
Ja ihan tosissaan, etsikää käsiinne jokin lastenvaatekuvasto vaikka 10 vuoden takaa. Väitän, että silläkin saralla muoti ja mieltymykset muuttuvat. Joistain tykkää aina ja joistain ei koskaan, mutta kyllä se yleinen vallitseva tapa vaatettaa lapsi on se, mikä hyvin pitkälti vaikuttaa siihen omaankiin mieltymykseen.
Joten en säilytä vaatteita. Olen julma äiti.
lauantai 31. elokuuta 2013
Se on loppu ny
Edellisen postauksen jälkeen tajusin, että tää on ihan hanurista. Meidän nykyinen imetysmeininki siis. Tästä rohkaistuneena päätin lopettaa koko imetystoiminnan kertarysäyksellä. Varauduin vuorokausien protesti-itkuihin ja kaikkeen kamaluuteen mitä nyt voi seurata, kun jotain lapselle todella tärkeää yhtäkkiä viedään pois. Ja mitä vielä! Tyyppi unohti minun tissini samantien, kun minä lopetin niiden tarjoamisen.
Tähän mennessä lapsi ei ollut koskaan nukahtanut ilman suuhunsa tyrkättyä tissiä. Nyt vein lapsen sänkyyn ja sinne se nukahti aikansa myltättyään. Ihan tyytyväisenä, ihan kuin olisi aina niin tehnyt. Melkein kuin julmaa pilaa kohtalolta kaikki tämä helppous! Tätä kun edelsi se kaoottinen nukunvaintissisuussa-kausi jota edelsi herääntuhatkertaajavaadintissiä-kausi jota ennen oli ollut jälleen tällainen nukunvaintissisuussa-kausi jne. Edelleen poikanen heräilee öisin paljon, mutta sentään ne väliajat saan nukkua miten huvittaa eikä tarvitse taiteilla itseään asentoihin joissa voi imettää taukoamatta läpi yön, sillä yhtäkään hyvää sellaista asentoa ei ole. Jompikumpi kärsii aina, imetys tai oma nukkuminen. Yleensä se jälkimmäinen.
Jos yöherätykset vielä saisi alle viiteen per yö, niin tämä elämähän olisi jo yhtä juhlaa!
ps. Tiesittekö, että jääkaapin perälle unohtuneen kurkun poistaminen sieltä jääkaapista (noin 1,5kk unohtumisen jälkeen) on ihan mahdotonta. Se on löllö pötkö, mistään ei saa otetta ja mössö vaan leviää ympäriinsä, muovikääreestä huolimatta. Opetus: siivoa jääkaappi useammin.
Tähän mennessä lapsi ei ollut koskaan nukahtanut ilman suuhunsa tyrkättyä tissiä. Nyt vein lapsen sänkyyn ja sinne se nukahti aikansa myltättyään. Ihan tyytyväisenä, ihan kuin olisi aina niin tehnyt. Melkein kuin julmaa pilaa kohtalolta kaikki tämä helppous! Tätä kun edelsi se kaoottinen nukunvaintissisuussa-kausi jota edelsi herääntuhatkertaajavaadintissiä-kausi jota ennen oli ollut jälleen tällainen nukunvaintissisuussa-kausi jne. Edelleen poikanen heräilee öisin paljon, mutta sentään ne väliajat saan nukkua miten huvittaa eikä tarvitse taiteilla itseään asentoihin joissa voi imettää taukoamatta läpi yön, sillä yhtäkään hyvää sellaista asentoa ei ole. Jompikumpi kärsii aina, imetys tai oma nukkuminen. Yleensä se jälkimmäinen.
Jos yöherätykset vielä saisi alle viiteen per yö, niin tämä elämähän olisi jo yhtä juhlaa!
ps. Tiesittekö, että jääkaapin perälle unohtuneen kurkun poistaminen sieltä jääkaapista (noin 1,5kk unohtumisen jälkeen) on ihan mahdotonta. Se on löllö pötkö, mistään ei saa otetta ja mössö vaan leviää ympäriinsä, muovikääreestä huolimatta. Opetus: siivoa jääkaappi useammin.
sunnuntai 25. elokuuta 2013
aseulfhv sadlfhvfvagffh
En osaa enää kirjoittaa. Pääni on sekamelska. Yhtä aikaa kaikkialla eikä silti missään, ajatukset.
Olen käynyt muutamassa päivässä läpi elämääni, noin niinkuin pääni sisällä. Muistoja ja muistikuvia, kaikki ne samat tunteet ovat fyysisestikin välillä olleet läsnä. Huisia jotenkin, että yhtä aikaa olen se sama ihminen kuin vaikka 5 vuotta sitten, kuitenkaan en ole enää se sama.
Tärkeimmät aiheet, joita olen käynyt päässäni läpi:
-Minä ja oma suhtautuminen itseeni, syömisvammailut ja viihtyminen omissa nahoissani (huonosti menee sillä saralla)
-Kaikki parisuhteisiin ja miehiin liittyvä toiminta (vielä huonommin menee sillä saralla)
-Se, miten menneisyyden epämieluisat ja ikävät kokemukset vaikuttavat nykyhetkeen, niiden synnyttämien pelkojen ja ahdistusten kautta
-Mitä olen milloinkin toivonut elämältä ja miten paljon olen huomaamattani saavuttanut niitä asioita, olivat ne sitten hyviä tai huonoja toiveita
-Kaikki ne ihmiset, jotka erottamattomasti liittyvät tiettyihin ajanjaksoihin elämässäni. Ikävä monia ihmisiä, vaikka en tiedä ikävöinkö edes oikeasti niitä ihmisiä vai ainoastaan niitä muistoja hetkistä heidän kanssaan.
Tällaisia ajatusmaratoneja tulee harrastettua aina silloin, kun jostain syystä on hankalaa tai raskasta tai ahdistavaa. Nyt on jotenkin sellaista. Varmasti paljolti väsymyksestä aiheutuvaa, poikanen sairastaa (rokotuksia lie kiittäminen tästä) ja minä en nuku, minä vain imetän imetän imetän imetän imetän imetän imetän tuota kuumeilevaa ja ripuloivaa lasta. Vihaan imettämistä tällä hetkellä, mutta en nyt voi oikein muutakaan. Minuun sattuu, hartiat ja niska selkä eniten, kiitos kamalien imetysasentojen ja "nukkumisen" samalla läpi yön imettäen. Pää särkee ja oksettaa, liikaa kahvia ja liian vähän unta. Minä olen kireä ja kärttyinen, haluaisin heittäytyä sänkyyn ja ummistaa silmät. Mutta joka kerta, kun lasken lapsen sylistä ja yritän vaikka hiipiä vessaan, alkaa itku ennen kuin edes istun pöntöllä. Vittu saatana, ei paljon naurata.
Sitten tässä ahdistusten lomassa päätin, että pitää ihan tosissaan laihduttaa. Tämä läskipaska saa riittää, minä en ole oikeasti tällainen enkä halua olla tällainen. Minusta tulee taas laiha.
Olen käynyt muutamassa päivässä läpi elämääni, noin niinkuin pääni sisällä. Muistoja ja muistikuvia, kaikki ne samat tunteet ovat fyysisestikin välillä olleet läsnä. Huisia jotenkin, että yhtä aikaa olen se sama ihminen kuin vaikka 5 vuotta sitten, kuitenkaan en ole enää se sama.
Tärkeimmät aiheet, joita olen käynyt päässäni läpi:
-Minä ja oma suhtautuminen itseeni, syömisvammailut ja viihtyminen omissa nahoissani (huonosti menee sillä saralla)
-Kaikki parisuhteisiin ja miehiin liittyvä toiminta (vielä huonommin menee sillä saralla)
-Se, miten menneisyyden epämieluisat ja ikävät kokemukset vaikuttavat nykyhetkeen, niiden synnyttämien pelkojen ja ahdistusten kautta
-Mitä olen milloinkin toivonut elämältä ja miten paljon olen huomaamattani saavuttanut niitä asioita, olivat ne sitten hyviä tai huonoja toiveita
-Kaikki ne ihmiset, jotka erottamattomasti liittyvät tiettyihin ajanjaksoihin elämässäni. Ikävä monia ihmisiä, vaikka en tiedä ikävöinkö edes oikeasti niitä ihmisiä vai ainoastaan niitä muistoja hetkistä heidän kanssaan.
Tällaisia ajatusmaratoneja tulee harrastettua aina silloin, kun jostain syystä on hankalaa tai raskasta tai ahdistavaa. Nyt on jotenkin sellaista. Varmasti paljolti väsymyksestä aiheutuvaa, poikanen sairastaa (rokotuksia lie kiittäminen tästä) ja minä en nuku, minä vain imetän imetän imetän imetän imetän imetän imetän tuota kuumeilevaa ja ripuloivaa lasta. Vihaan imettämistä tällä hetkellä, mutta en nyt voi oikein muutakaan. Minuun sattuu, hartiat ja niska selkä eniten, kiitos kamalien imetysasentojen ja "nukkumisen" samalla läpi yön imettäen. Pää särkee ja oksettaa, liikaa kahvia ja liian vähän unta. Minä olen kireä ja kärttyinen, haluaisin heittäytyä sänkyyn ja ummistaa silmät. Mutta joka kerta, kun lasken lapsen sylistä ja yritän vaikka hiipiä vessaan, alkaa itku ennen kuin edes istun pöntöllä. Vittu saatana, ei paljon naurata.
Sitten tässä ahdistusten lomassa päätin, että pitää ihan tosissaan laihduttaa. Tämä läskipaska saa riittää, minä en ole oikeasti tällainen enkä halua olla tällainen. Minusta tulee taas laiha.
torstai 15. elokuuta 2013
ttu stn prkl
Jos firma x lähettää lautasen huonosti pakattuna ja se rikkoutuu matkalla, niin toki niiden kannattaa lähettää tilalle uusi vielä huonommin pakattuna. Olen nälkäinen ja väsynyt, juuri oikeassa mielentilassa kirjoittamaan heille palautetta asiasta. Mukaan saavat kuvamateriaalia aiheesta "miltä näyttää pelkkään kirjekuoreen (no oli sentään sellainen pehmustettu kirjekuori) tungettu lautanen matkattuaan postin mukana".
Ottaa päähän.
ps. Ostin ihan älykalliin hatun poikaselle talveksi. Tämän jälkeen en voi enää uskottavasti kritisoida muiden järjetöntä tuhlaamista lasten vaatteisiin ja tarvikkeisiin.
Ottaa päähän.
ps. Ostin ihan älykalliin hatun poikaselle talveksi. Tämän jälkeen en voi enää uskottavasti kritisoida muiden järjetöntä tuhlaamista lasten vaatteisiin ja tarvikkeisiin.
lauantai 10. elokuuta 2013
the end of the story
Hämyri hairahtui eteisestä makuuhuoneen puolelle, lähtö tuli. Ei ole enää lemmikkihämähäkkiä meillä, oma mokansa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)