Konkreettisia tekoja:
-Viikon myyntipöytä kirppiksellä, myytyjä tuotteita 79kpl (tästä kiitti myös kukkaro)
-Kaksi Pelastusarmeijan laatikkoon vietyä vaatesäkkiä
-Kerrostalomme ala-aulaan roudattua lapseen liittyvää sälää, kera "saa ottaa" -lapun. Tavarat katosivat noin vartissa
Eikä tuo kadotettu tavaramäärä juurikaan näy edes missään. Miten se on mahdollista? Tuossahan on jo järjetön kasa tavaraa, mutta yhtään lisää tilaa ei tunnu meille syntyvän.
Syksyllä aloittamani kampanja "tuo vain sen verran minkä olet valmis viemään pois" on jatkunut aktiivisesti. Tähän taloon ei tule edelleenkään yhtäkään tavaraa, jollei jostain entisestä samalla luovuta. Miinuksella todellakin ollaan, eli pois on viety enemmän kuin taloon on tuotu, ja silti tavaraa on liikaa. Tavara monistuu sillä samalla sekunnilla, kun sen laittaa kaappiin/varastoon/vaatehuoneeseen säilöön. Mikään muu ei selitä noita muuttumattoman kokoisina säilyviä tavaravuoria.
Tavarasta eroon pääseminen vain ei aina ole kovin yksinkertaista. En haluaisi heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin, mutta yllättävän usein ne tavarat eivät tunnu kenellekään kelpaavan, edes ilmaiseksi. Nytkin tuolla makuuhuoneen nurkassa odottaa jatkosijoituspaikkaa säkillinen lähinnä vaatetta ja lapseen liittyviä tavaroita, joille ei löydy ottajaa. Kohta menee hermo ja kiikutan ne roskikseen ja myöhemmin poden tästä omantunnontuskia.
ps. Minkä takia niitä Pelastusarmeijan ja muiden vastaavien tahojen lahjoituslaatikoita ei tunnu enää olevan missään häh? Edellispäivänä kävelin turhaan pari kilometriä niiden vaatesäkkien kanssa vain todetakseni, että siellä missä ennen laatikoita oli, ei niitä enää tänä päivänä ole. Piti sitten ottaa bussi ja viedä ne ihan hemmetin kauas. Kauhee duuni, ei ole kierrättämistä tehty helpoksi autottomalle ihmispololle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti