Meidän arkielo alkaa muistuttaa yrjöepidemian (no kahden henkilön sairastaminen ei ehkä täytä epidemian tunnusmerkkejä, mutta siltä se tuntuu) takia jo sairaalan toimintaa. Tyynyt sullotaan muovipussiin ennen tyynyliinan laittamista (ei varmaan tarvii selittää miksi), patjat on suojattu myös minun sängyssäni kosteutta pitävillä lakanoilla ja päällimmäisenä vielä pyyhkeitä tai muuta suojamateriaalia, jonka saa nopeasti vaihdettua kuivaan ja puhtaaseen ilman kaikkien lakanoiden vaihtamista, kylppäri ja muut oksennukseen sotkeentuneet pinnat desinfioidaan (ihan kuin se auttaisi mitään) ja oksennuspyykille on oma pyykkikorinsa.
Vituttaa, siis VITUTTAA niin ettei ole sanoja. Pyykkivuoret kohoavat kylppärissä uhkaavina, jatkuvalla pyykkäämisellä ei tunnu olevan vaikutusta niiden kokoon. Jatkuvat neuvot "hyvästä käsihygieniasta" ja muista itsestäänselvyyksistä kuulostavat vitseiltä. Ihan kuin sillä käsien pesemisellä nyt olisi kauheasti enää merkitystä, kun molemmat jo sairastavat ja kämpässä ei ole enää ainuttakaan oksennusvapaata vyöhykettä ja minut on kuorrutettu lapsen yrjöllä joka päivä pariin otteeseen. Olohuoneen nurkasta löytyi myös yllätysyrjö. Ihmettelin mitä lapsi läiskyttelee ja oksennushan se sielläkin. En jaksanut enää alkaa puhdistaa ja desinfioimaan oksennuksessa pyörinyttä lelua, viskasin sen samantien roskiin. Kohta alan toimia samoin kaiken oksennukseen sotkeutuvan suhteen. Luojan kiitos lapsia on vain yksi, en edes halua kuvitella millaista on suurperheen oksennustauti, sympatiat kaikille teille joilla siitä on kokemusta.
Aiheeseen sopivasti liittyen, olen löytänyt itselleni uuden ekologista omatuntoani koettelevan aiheen. Veden kulutus. Ja nyt en tarkoita ainoastaan konkreettista veden juoksuttamista ja kuluttamista arkisissa toimissa (pyykkäys, tiskaus, suihkut yms) vaan sitä, miten paljon vettä kuluu käyttämieni tuotteiden ja raaka-aineiden valmistamiseen. Herranjumala, kahvin viljely kuluttaa moninkertaisesti enemmän kuin teen viljely (nyt väheni kahvin litkiminen), maito- ja lihatuotteet ovat ihan hirveitä vesisyöppöjä (onneksi ei lihatuotteita käytetä paljon) ja ulkomaiset kasvikset (esim. suomalainen tomaatti vs. espanjalainen tomaatti) kuluttavat myös suhteettoman paljon vesivaroja.
Minulla on tapana syyllistyä milloin mistäkin aiheesta, tämä on nyt viimeisin. Ja aina nämä aiheet tuntuvat ehdottoman tärkeiltä, jokainen omalla tavallaan se tärkein. Nyt juuri ei ole käsillä sitä juttua joka tämän syyllisyyden sai aikaan, joten tarkkoja lukuja ei ole saatavilla tähän hätään. Hieman lohduttaa, että listassa mukana olleista raaka-aineista ja tuotteista meiltä ei löydy sitä suurinta vesisyöppöä, autoa. Jos kahvikupilliseni valmistukseen käytetäänkin enemmän vettä kuin se teekupillisen valmistus veisi, niin auton valmistukseen tarvittava vesimäärä oli tuhansia kertoja suurempi kuin nämä kaksi yhteensä. Ehkä itsensä huijaamista tuudittautua tuollaiseen yksittäiseen asiaan, mutta niin kauan kuin meillä ei ole autoa emmekä kauheasti kuluta lihatuotteita, voin ehkä nukkua yöni levollisesti ilman suurempia tunnontuskia aiheesta. Yritän ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti