Mummoni toi tupaantuliaislahjana meille orkidean. Hienosti on kukka selvinnyt jo kuukauden verran, lisää nuppuja ja kukkia vaan puskee jatkuvasti. Tämä ei todellakaan ole itsestäänselvyys meidän taloudessa. Tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että noin 90% kasveista kuolee ensimmäisen 2 kuukauden sisällä. Ne, jotka selviävät, kestävätkin sitten ihan mitä tahansa eivätkä kuole koskaan. (Jep, eniten meiltä siis löytyy kaktuksia.)
Tuossa sitten huvikseni kyselin googlelta, että miten sitä orkideaa ihan oikeasti pitäisi hoitaa, jotta ehkä saisin sen jatkossakin pysymään hengissä. Suomen Orkideayhdistys (tsiisus, on niitä kaikenmaailman yhdistyksiä) ohjeistaa näin:
Perhosorkidea tarvitsee hieman enemmän valoa kuin tavallinen viherkasvi, mutta suoraan auringonpaisteeseen sitä ei pidä laittaa. Lyhyestä aamu- tai ilta-auringosta ei ole haittaa. Hyvä valinta on itä- tai länsi-ikkuna, johon tulee runsas hajavalo.
Ehheh, pieleen meni tältä osin. Orkideani on ikkunalla, johon paistaa aurinko jotakuinkin koko päivän siitä asti, kun aurinko aamun vaihtuessa päiväksi siirtyy paistamaan tuohon keittiöön. Noh, minä vähän kyllä arvelinkin ettei kukka kestä paahdetta, joten reippaana tyttönä olen siirrellyt kasvia välillä pois auringosta. Virhe, koska hoito-ohjeen teksti jatkuu näin:
Älä siirtele kasvia turhaan paikasta toiseen, se haittaa kasvin viihtymistä ja hidastaa uuden kukinnan alkamista.
Tosin ei se siirtely turhaa ollut, joten siltä osin toimin melkein oikein. Tässä vaiheessa muuten lopetin hoito-ohjeiden lukemisen, nyt vain toivon parasta ja pidän peukkuja sen puolesta, että minun orkideani sattuisi olemaan sitkeä yksilö. Wish me luck.
ps. Mummostani tuli mieleen yksi juttu. Mummoni kuuluu siihen kastiin, jonka mielestä aina "ne muut" tekevät kaiken pahan. Samalla logiikalla mummoni on vankkumattomasti sitä mieltä, että hänen lapsenlapsensa eivät juokse baareissa, eivät ryyppää, räyhää, käyttäydy asiattomasti tai harrasta esiaviollista seksiä. Tai tee mitään muutakaan, mitä ne MUIDEN lapset ja lapsenlapset harrastavat. Aina ja kaikkialla jaksaa korostaa, että hänen lapsenlapsensa eivät ole sellaisia. Mitenhän mummo on itselleen selittänyt lapseni sikiämisen? Enhän minä siis mitään siveetöntä aktia toisen sukupuolen kanssa ole harrastanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti