torstai 4. lokakuuta 2012

Joogabeibi ei nuku

Vois olla parikin sanaa sanottavana aiheesta ja toisestakin. Yritän kuitenkin pitää tämän blogin sellaisena, että voin seistä sanojeni takana myös livenä, joten jätän tällä kertaa sanomatta, olisi tulossa rumaa tekstiä. Olisi se kaikki ihan totta, mutta kun ei normielämässäkään ole tapana kippailla sontaa toisten niskaan kohdatessa, niin en tee sitä nyt täälläkään.

Hieman väsymystä ilmassa. Miten tuo lapsi selviää noin vähillä unilla, nukkuuko se koskaan? Huutelee öisin ja päivisin ja aamuisin ja iltaisiin vaan "GUU GUU" ja "GIYYYY ÄÄÄ", kun minä tahtoisin laittaa silmät kiinni ja ajautua nukkumatin matkaan. Ei yhtään parantanut mielialaa, kun sain kommentteja siitä, miten lapsi ei pärjää jollei nuku niin ja niin paljon päivisinkin, että minä en vain osaa nukuttaa tuota poikasta. Tervetuloa yrittämään, jos teillä on taikakeinoja tuohon. Tyytyväinen tuo näyttää olevan, joten en ole itse huolissani HÄNEN unistaan, omistani kyllä.

Käytiin edellispäivänä joogaamassa, poikanen ja minä. Tai minä yritin joogata ja poikanen hengaili tai söi tai toimi painona. Joidenkin liikkeiden kohdalla kaipasin pienempää lasta. Kuvitelkaa, miten lähes vuoden naurettavan laiskottelun ja liikkumattomuuden jälkeen ensimmäisen kerran yritätte lähteä palauttamaan kadonneita lihaksianne ja valmiiksi tehokkaiden liikkeiden (ainakin meikäläisen lihaksiin tehosivat) lisäksi syliin mätkäistään sellainen ~7kg paino. Oli nautinto kaukana, kun roikotti lasta käsien varassa jossain sivulla ja yritti muistaa hengittääkin. Kaikenkaikkiaan oli toki mukavaa, mutta pari tuollaista epätoivon hetkeä mahtui mukaan.

3 kommenttia:

  1. Vau! Siis tuolle että olette alkaneet harrastaa yhdessä joogaa! Oletko ennenkin sitä tehnyt ennen vauvaa? Ja onko tuo nyt sitä vauvajoogaa? Suositeletko? Kivasti kyssäreitä.. Sorii. :D

    I feel you! Vauvan nukkumattomuus ottaa ensinnäkin vauvaan ja varsinkin äitiin.. Tarvi tulla kenenkään neuvomaan. Ei oo helppoa. Meillä on nyt KEtale nukkunut olisko 4-5 päivää hyvin parit päikkäri tja olen niin onnellinen tästä asiasta. Ennenhän näin ei ollut. Rutistuksia ja tsemppiä jaksamiseen. Toivotaan että pian helpottaa.

    ps. Suklaan voimalla jaksaa paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, suklaan voimalla jaksaa mitä vaan. Mutta niin, asiaan.

      En ole joogannut ennen. Yhden säälittävän kerran kävin josssin alkeisjoogaryhmäsä joskus, mutta se vetäjä oli niin pölö (vikahan ei koskaan ole minussa), että siihen yhteen kertaan se jäi. Tuo on nimenomaan sellainen äiti-vauvajooga, eli ne vauvat on huomioitu niissä liikkeissä. Osa tehdään ilman vauvaa (vauva hengaa tai vaihtoehtoisesti ei halua hengata ja huutaa siinä alustan päällä lattialla) ja osa vauva sylissä. Se oli hauskaa! Paitsi tosiaan vähän rankkaa mun surkastuneille lihaksille ajoittain.

      Just sopivaa kuntoilua, tekee hyvää ryhdille ja sellaisille lihaksille jotka tässä vaiheessa (raskauden/synnytyksen jälkeen ja lasta kantaessa jne) kaipaa venytystä ja vahvistusta. Mä ainakin siellä huomasin, että selkä ja sen mukana ryhti oli ihan jumissa. Suosittelen kyllä!

      Poista
    2. Kiitos suosituksesta. Mua alkoi Oikeasti kiinnostamaan tuo. Vaikka normaalisti naureskelen joogaajille ja kaikenmaailman salikorttien haltijoille.. Mutta kun selkä ai jai aiii.

      Niin ja pps. Ostin eilen 3 levyä suklaata. Extrana joulusuklaata. <3333

      Poista