Vauva sitä ja vauva tätä

Vauva ei nuku. Ei yöllä, ei päivällä, ei aamulla, ei illalla. Torkahtelee naurettavia 15-45min pätkiä öisin, tämän päivän pisin päiväunijakso kesti 10min. Hip hip hurraa. Yksikin "kyllä lapsi nukkuu kun vain nukuttaa" -tyylinen kommentti vielä niin mä potkaisen. Olen koettanut vaunuja, omaa sänkyä, hiljaisuutta, meteliä, musiikkia, tuttia, kapaloa, kantelua, laulamista, hytkytystä, heilutusta, tuuditusta, silittelyä, supattelua, pystymmässä nukuttamista ja tänään jopa varmuudeksi testasin särkylääkkeen antamista ennen nukuttamista (jos kyse olisikin kivusta). Yhtä tyhjän kanssa. Hukkaan energiaani ja aikaani tuohon. Kyllä se jossain välissä nukahtaa, mutta herää kitisemään hetken päästä.

Ei ole väliä mihin vuorokaudenaikaan vauva nukkuisi, kunhan se nukkuisi. Huomaan jo hieman katkerana kuuntelevani muiden "meidän pallero nukkui 3h päiväunet!" hehkutuksia, muiden yöunista en oikeastaan halua enää edes kuulla (jep, olen katkera ämmä). Lapsi hyvä, jollet sinä millään muotoa tahdo öisin nukkua, niin miten olisi yhdet edes tunnin päiväunet? Ole niin kiltti. Minulla on vino pino tekemättömiä hommia joita kasaantuu koko ajan lisää. Vauva ei hereillä ollessaan siis viihdy yksin oikein ollenkaan, jos yritän laskea sängylle tai lattialle niin itku alkaa ennen kuin ehdin kääntää selkäni. Oli kamalaa huomata tänään, miten minä ärsyynnyin tuohon kitinään. Minua ärytti se, ärsytti aivan suunnattomasti. Teki mieli alkaa saarnata, että "äidillä on tässä nyt vähän hommia, muakin väsyttää joo, että voitko nyt olla hetken edes hiljaa, edes sen aikaa että teen tämän voileivän loppuun, sulla ei ole mitään hätää niin lopeta." (toim. huom. en tietenkään saarnannut, nostin lapsen syliin ja jätin leivät kesken.) Heti tämän perään iski järjetön morkkis, en minä saisi vauvan kitinästä ärsyyntyä, ei se sitä tahallaan tee. Lopputulos: väsymys ja turhautuminen purkautuivat itkuun ja lapsi oli tyytyväinen kun pääsi syliin. Oltiin varmaan näky, minä nyyhkytän lattialla ja lapsi kiljahtelee sylissä ikkunan takana loistavalle auringolle.

Jottei menisi nyt ihan vinkumiseksi, niin vaihdan toiseen yhtä mielenkiintoiseen aiheeseen, nimittäin läskit ja kuinka päästä eroon niistä. Huomenna alkaa operaatio "takaisin kroppaan ennen raskautta". (AHAHAHAHA, toivossa on hyvä elää...) Ahdistus tästä nykyisestä kropasta alkaa olla sitä luokkaa etten tahdo edes riisuutua koska silloin väkisinkin näen karun totuuden, joten asialle on aika tehdä jotain. Koettakaa siis pitää minut erossa leivoksista ja karkeista, minun itsekurini on hieman vajavainen.

ps. Lapsi oppi tänään uuden äänteen, "eijeijeijeijei", jota treenasi kovasti joka kerta kun yritin hänelle laulaa jotain (kun kaikkialla aina toitotetaan, että lapselle pitää laulaa). Että kiitos tästä, tosi rohkaisevaa. Jatkossa meillä taidetaan kuunnella musiikkia vain levyltä.