Tai siltä tietyt nykyiset ruutinit ja toimintamallit ja ajattelu tuntuvat. Voisi kai puhua oikeammin aikuistumisesta? Olen alkanut arvostaa asioita, joiden merkitys oli vähintäänkin minimaalinen vielä vuosi tai pari takaperin. Innostun joistain arkisista (tylsistä) asioista siinä määrin, että itseänikin joskus huvittaa. Tästä esimerkkinä mm. Vapaa valinnan tarjouslehtinen silloin, kun huomaan siellä tarjouksessa olevan juuri niitä juttuja joille on tarvetta. Enkä puhu edes mistään vaatteista tai muusta joka jopa voisi olla ihan siistiäkin, vaan lähinnä vessapaperista ja tiskiaineesta. Voi miten pienen ihmisen mieltä voikin lämmittää niin paljon ne säästetyt pari euroa! (jep, pienestä saa riemua revittyä)
Olen myös taas alkanut potea huonoa omatuntoa valinnoistani kuluttamisen yms. suhteen. Kyllä, käytän toistaiseksi kertakäyttövaippoja lapsellani. Olen ollut laiska. Myös mukavuudenhaluinen. Näen mielessäni vaippapinon, joka päivä päivältä kohoaa yhä korkeammalle kaatopaikalla. Pitäisi nyt ryhdistäytyä ja vähintäänkin hetkeksi perehtyä kestojen ihmeelliseen maailmaan ja kokeilla mikä meillä toimisi. Sen verran tosin jo tiedän, että kokonaan tuskin siirrytään kestovaippoihin, mutta varsinkin näin kotioloissa olisi hyvin aikaa ja energiaa niiden kanssa elämiseen. Sen verran voin sentään puolustautua, että sentään lähes kaikki muu materia lapseen liittyen on ostettu/saatu käytettynä. Tähän tosin on syynä myös raha, koska en vain käsitä miten joku haluaa maksaa vaunuista satoja euroja tai yhdestä bodysta monta kymppiä. Meikäläinen saa muksulle jätesäkillisen vaatetta, jos kouraan isketään 25e ja päästetään tonkimaan kirppiksiä. (allekirjoittaneella ei myöskään olisi rahaa tuollaisiin satojen eurojen hankintoihin, myönnettäköön sekin)
Hetkittäin stressini valinnoista on jo järjetöntä ja tekopyhää jopa. Tarkoitan sitä, että ensin voin ilman tunnontuskia ostaa jotain isompaa miettimättä sen tarkemmin miten tuote on valmistettu, kenelle rahat menevät ja voisinko mahdollisesti saada sen vaikka käytettynä. Seuraavana päivänä seison ahdistuneena kahvihyllyn edessä miettimässä, onko parempi ostaa luomua, reilua kauppaa vai jotain muuta mikä ei riistä ketään eikä mitään. Haluanko pelastaa alipalkatut työntekijät/viljelijät, vai luonnon? Eikä tämä ollut keksitty tilanne, kerran varmaan 10 minuuttia seisoin ahdistuneena tuijottamassa ja hypistelemässä kahvipaketteja, tajuten järjettömyyteni, mutta voimatta karistaa typerää ahdistusta aivoistani pois. Ja jos kiinnostaa mihin päädyin, niin ostin reilua kauppaa. Muistaakseni.
Muitta mutinoitta takaisin kylmän aamukahvin pariin. Adios.
Noihin aijempiin posteihin kommentoidakseni sanon että huh! Sulla on lähtenyt tosi nopsaan raskauskilot pois. Itsellä kesti tämä reilu 3kk että pääsin lähtöpainooni takaisin. Kropa ei tietenkään ole miltään osin samanmallinen kuin ennen mutta vaaka näyttää nyt sitä viittäviittä mitä silloinkin ku raskaus todettiin. Vaate kriiseily on jokapäiväinen ongelmani. Nyt ei tee mieli enää edes näyttäytyä missään (paitsi kirjastossa koska se on lähellä ja siellä ei yleensä päivällä ole juuri ketään työntekijöitä lukuunottamatta). EHkä tässä vielä joskus näyttää paremmalle? Toivonmukaan.
VastaaPoistaJa tuo että olet joutunut tyyliin heittämään mummosi ulos koska olet halunnut ihan vaan nukkua.. Mun teki mieli kanssa heittää sukulaiset pihalle täältä mutta eiväthän ne tajunneet lähteä enkä minä tajunnut niitä käskeä ulos.. Elin niin vähillä unilla ekat 2kk vauvan syntymän jälkeen että näin jälkeenpäinkin vielä hirvittää.
Hei teikä innostuu sentäs siisteistä asioista mainoksissa! Minä itse taas olen nyt hurahtanut noihin kauppojen "osta tavaraa ja saat leimoja joilla saat lisää tavaraa mutta halvemmalla" juttuihin.. o-ou. Tosin rahaa on säästynyt nyt kun ei tarvi ostaa itselle yhtään mitään eli ei vaatteita. Näyttäisin kuitenkin ne päälläni edelleen punkerolta. 5kk ostokset itseäni kohden ovat ollleet vain suklaata, jäätelöä ja oliskohan 5 dvd boxia. :D
Meikä on ollut reissussa siks en oo käynyt kirjoittelemassa sulle tänne mtn. :)
No paperilla näyttää hyvältä, siis kun katselee painolukemia. Mutta peilissä ei näytä puoliksikaan yhtä hyvältä. Uudet muodot (muodottomuus) vaatii totuttelua ja treeniäkin ehkä, jos vaan jaksais. Vaatteiden ostamisen oon unohtanut minäkin, tosin parit farkkuleggarit kävin hakemassa, pärjään niillä ehkä siihen asti, että kroppa joskus palautuu normaaliin malliinsa. (palautuuko se?)
Poista