Tilanteet muuttuvat taas niin ettei perässä pysy. En jaksa avautua ihmissuhdeasioista nyt sen enempää, niissä kiehuu ja kuohuu, mutta jotenkin ne kai samalla loksahtelevat paikoilleenkin kaiken sen kuohunnan keskellä.
Viimepäivinä koko ajatus lapsesta ja raskaudesta ja ajasta syntymän jälkeen ovat alkaneet jotenkin konkretisoitua, ja sitä myöten olen (todellakin aivan liian paljon etukäteen) pohtinut kaikenlaisia ei-niin-oleellisia juttuja, kuten:
-Minkä ikäisen lapsen (vauvan) kanssa voi hypätä pallomereen peuhaamaan? Lapsi nyt varmaan nauttii siitä itsekin vanhempana, mutta jos idea on se että MINÄ saan loistavan tekosyyn päästä toteuttamaan tätä lapsellista puoltani pallomeressä uiskentelemalla, niin minkä ikäisen lapsen varjolla voin sinne mennä ilman että kaikki tajuavat mistä on kyse?
-Saanko jotain HuonoÄiti -pisteitä siitä, että heitän aika rankkaakin läppää tähän syntymättömään lapseen, raskauteen, synnytykseen yms liittyen? Viime viikolla synttäreitä juhlistaessani osa vieraista näytti hieman järkyttyneiltä, kun kuuntelivat minun ja lähimpien ystävieni huulenheittoa mm. istukan grillaamisesta (joo, on aika paska huumorintaju, mutta jostain sitä riemua on revittävä). Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä, en ehkä kehtaa kertoa muita, koska lapseni todennäköisesti huostaanotettaisiin jo etukäteen. Ja toim.huom. lapsi on oikein tervetullut ja rakastettu, huumorintajuni nyt vain on vähän tällainen vinksahtanut.
Nämä nyt päällimmäisinä. Vähän olen ehtinyt ahdistella tulevaa vauva-aikaakin, mutta kuittaan ne huolet vielä olankohautuksella,en minä tiedä miten se arki lähtee sujumaan, millainen tuleva jälkeläiseni on ja miten itse jaksan, miten paljon saan apuja (jos tarvitsen) läheisiltä jne. Joten turha kai stressata etukäteen.
Ainut ehkä järkevä ja oleellinen asia joka minua on tulevassa mietityttänyt, on kissan ja vauvan yhteensovittaminen. Tuo super energinen, ylivilkas ja aika raju kissahan syö sen pikkuötökän kun kotiudutaan joskus laitokselta. Tätä pitää ehkä vielä miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti