Vanha ja väsynyt (ja vainoharhainen)

Olipas perin kummallista eilen illalla pitkästä aikaa suunnata kaupungin yöhön, laittautua vähän ja tepastella torin poikki muuta juhlakansaa katsellen. Tajusin, että vaikken mitenkään ole vältellyt illanviettoja ja baareja tämän raskauden takia, on ne ihan huomaamatta vähän jääneet. Johtuen suurimmaksi osaksi kai valtavasta työmäärästä, alun pahoinvoinnista ja yleisestä väsymyksestä.

 Herra Ylppö ja Ihmiset oli hyvä, vaikken minkään asteen fani olekaan (Maj Karma oli parempi, mene takaisin sinne Ylppö!). Pari ongelmaa kuitenkin huomasin illan aikana:

1) Ihmiset katsovat vähän pitkään maha pystyssä baarissa hengailevaa naista. En usko, että kuvittelen. Narikassa portsarin piti oikeen uusiksi vilkaista mahaani takin jätettyäni. Teki mieli tokaista, että nou hätä, meikäläinen on täällä ihan tämän musiikin takia paikalla, en koske viinaksiin.

2) Humalaiset ihmiset ovat viihdyttäviä selvinpäin katseltuna vain tietyn aikaa. Samalla tunsin hienoista häpeää näin jälkikäteen omista sekoiluistani aikanaan, herranjumala missä kunnossa ja missä seurassa olen pitkin kaupunkia rymynnyt. (tästä aiheesta lisää joskus tuonnempana)

3)Selkä ei tykkää enää paikallaan seisomisesta, mutta vellova, humalainen ja arvaamaton ihmismeri johon voisi  mennä jaloittelemaan, ei oikein kutsunut. Itse en tosin osannut mahani/itseni puolesta pelätä ensin, mutta yksi puolituttu tuntui säikähtävän joka kerta, kun joku/jotkut meinasivat kaataa minut mukanaan tanssiessaan ja kompuroidessaan. Olin siis ihan tarkoituksella asettunut tiskin reunaan nojailemaan, alitajuntaisesti kai kuitenkin vähän suojaan mahoineni. Muutaman läheltä piti tilanteen jälkeen kyllä tuli sellainen olo, että saatana jos nuo rymähtävät minun päälleni tuosta niin tapan ne, että oikeastikin voisi pahimmassa tapauksessa käydä jotain jos pahasti murjoutuisin ihmismassojen jalkoihin.

Ennen viimeisiä biisejä tein jotain ennenkuulumatonta: lähdin kotiin! Ei riittänyt puhti ja voimat enää, väsytti ja huomasin koko ajan jo haaveilevani kotona odottavasta iltapalasta ja sängystä. Minusta on tullut vanha! Missasin sopivasti bussin ja otin taksin kotiin, taksikuski sentään tuntui olevan silminnähden iloinen, kun kyydissä oli humalaisen juhlijan sijaan selväpäinen ihminen jonka kanssa höpötellä turhista aiheista. Hienoa, että minusta yhä on iloa jollekin!