Itselle muistiin

Jos jokin asia/osa-alue elämässä ei miellytä, tee sille jotain. Jos et voi tehdä sille mitään, opettele elämään sen kanssa.

vinkuvinkuvalivali

Itsesäälissä pyöriskellessäni tässä mietin, että asioille voisi tehdäkin joskus jotain. Voisi olla aktiivinen pelkän yksinäisen sijaan.

Syömishäröilyt voivat hyvin, minä en.

EDIT: Ei silti syytä huolestua allekirjoittaneen voinnista, vuosien kokemuksella osaan käsitellä näitä syömishommia ja pitää itseni riittävän hyvässä kunnossa.

Vink vink puhelinmyyjät

Pienenä alustuksena sanottakoon, että minä en vastaa puhelimeen jollen tunne numeroa tai jos numeroa ei näy. Äsken jokin itselleni vieras numero soitti pari kertaa. Toisella kerralla tavoistani poiketen vastasin, koska puhelin soi niin kauan ja heti putkeen ensimmäisen soiton jälkeen. Kuvittelin siis, että jollain on Todella Tärkeää asiaa ja/tai kiireistä sellaista, koska soittaa koko ajan ja pitkään. Toisessa päässä olikin vain hetken hiljaista, kunnes puhelu katkaistiin.

Ajattelin, että joku soitti väärään numeroon tai halusi tarkistaa kenen numero se oli. Kunnes mummoni kanssa puhelimessa juorutessa sama numero soittaa jälleen,  NELJÄ KERTAA SEN PUHELUN AIKANA (eikä puhelu kestänyt kuin max 10min). Tuli tosissaan sellainen olo, että nyt on pakko olla jollain tärkeää asiaa ja täytyy soittaa takaisin. Tässä välissä myös kunnon salapoliisina näpyttelin numeron eniron numerohakuun ja sain vastaukseksi, että numero kuuluu henkilölle X joka asuu Helsingissä. Nimi tai osoite ei sanonut mitään, mutta koska numerolla kuitenkin löytyi jonkun yksityishenkilön tiedot, niin taas hyväuskoisena kuvittelin hänellä silti olevan minulle nimenomaan jotain tärkeää asiaa. Mistä sitä tietää, vaikka jollekin tutulle olisi sattunut jotain, ja sitten joku hänen tuttunsa (minulle tuntematon) yrittäisi minua tavoitella.

Reippaana tyttönä soitin tuohon numeroon ja voi jumalauta, arvaatteko jo lopun? Puhelinmyyjä! Ihan pokkana alkoi vaan luetella monotonisella äänellään mitä kaikkea saan, jos nyt tilaan puolen vuoden Kodin Kuvalehdet. No en tilannut.

Eikö puhelinmyyjillä ole mitään (edes kirjoittamattomia) sääntöjä? Kuten, että väsytystaktiikka ei ole suotava toimintatapa, vaan pelkästään aivan hemmetin ärsyttävää. Jollei joku vastaa, niin todennäköisesti ei a) halua vastata tai b) pysty vastaamaan. Molemmissa tapauksissa soittaminen heti uudestaan on aivan yhtä turhaa. Sitäpaitsi, kuka ostaa lehden tyypiltä joka ensin puoli tuntia on terrorisoinut puhelinlinjoja pitkin? Ei v*ttu kukaan. Toivottavasti. Ja vaikka klo 20 ei olekaan todella myöhä, niin on se minusta jo liian myöhä tuohon puhelinterroriin.

Eikö noita myyjiä ja heidän tekemisiään kukaan valvo? Voiko tuollaisesta jo ilmoittaa johonkin? Rupean kohta terrorisoimaan takaisinpäin, kokevat miltä se tuntuu.

Mä en kerkee bloggaa...

...mä leikkelen paperia! Näperrysintoni on tällä kertaa siis siirtynyt paperien pariin. Kimmokkeen tähän sain löytäessäni kadoksissa olleen askarteluveitseni, uusien terien hankkimisen jälkeen se on ollut menoa. Tässä hieman todistusianeistoa puuhailuistani.

Mitään monimutkaisempaa ei vielä ole valmiina, mutta noita mahdollisesti kortteihin ja/tai seinälle päätyviä pikkukuvia jo aikamoinen läjä. Vaativammat jutut vain valmistuvat niin kovin hitaasti, pikkutarkkaa hommaa nähkääs. Leikkaaminen on siitä p*skamainen taiteenlaji, että jos mokaa, niin se oli sitten siinä, takaisin sitä palaa ei enää saa. Vuorokaudessa on myös hyvin vähän työskentelyaikaa, ainakin meidän taloudessa. Lapsi ei nuku päivisin kotona ollenkaan, eli vasta lapsen siirtyessä yöunille voin kaivaa sakset ja veitsen esiin ja aloittaa hommat. Tämä tarkoittaa suuria valintoja: istunko koneella vai leikkelenkö paperia? Tällä hetkellä paperi vie voiton. Joten adios, palaan taas jossain vaiheessa raportoimaan mihin suuntaan tilanne etenee.


EDIT: Jos aihe yhtään enempää kiinnostaa -> googleen kun kirjoittaa paper cutting kuvahaun puolelle, niin johan aukeaa silmät sen suhteen, mitä kaikkea paperia leikkelemällä voikaan saada aikaan.

Lätäkköleikkejä

Olen nukkunut pari yötä lattialla erään kokeen vuoksi. Tarkoitus oli selvittää, nukkuuko lapsi paremmin nukkuessaan yksin. Ei nuku. Tämä tieto ei varsinaisesti yllätä, ottaen huomioon mitä kaikkea muuta on kokeiltu.

17 kertaa herättiin viime yönä. Seitsemäntoistavitunkertaa. Että ei ainakaan diggaa yksin nukkumisesta nähtävästi.

Aamuäreyttä helpotti aamuvarhainen ulkoilu. Hermot saavat lepoa, kun lapsi keskittyy jalassa roikkumisen sijaan juoksentelemaan pitkin pihoja. Samalla tuli myös testattu, ovatko äitini ostamat rukkaset vedenkestävät. Eivät ole. Mutta vesilätäkköleikit näyttivät olevan käsien kastumisen arvoisia.

ps. Lapsi siis nukkuu vieressäni, siksi testin ajaksi jouduin itse lattialla. Omaa sänkyä lapsella ei tätä nykyä enää edes ole, pinnasängystä oppi tulemaan pois eikä seuraavan hankintaan ole vielä varaa, joten jatkamme perhepedissä kunnes taloudellinen tilanne sallii sängyn hankkimisen. Että jos joku tietää mistä saisi taaperolle soveltuvan sängyn edullisesti/ilmaiseksi, niin saa vinkata.

Päivän elämänviisaus

Muutos on aina hyvästä. Muutos on aina positiivista. Kaikissa muodoissaan.

Jollei ole muutosta, mitään ei tapahdu eikä mikään liiku. Ilman muutosta ei synny tapahtumaketjuja eikä historiaa. Mikään ei ala eikä lopu.

On toivottuja muutoksia ja pelättyjä muutoksia, mutta yhtälailla ne ovat jatkuvuuden kannalta tarpeellisia. Emme olisi tässä hetkessä ja tilanteessa, jollei jokin aikaisempi hetki ja tilanne olisi loppunut. Jollei olisi ollut sitä hyvää suhdetta, jollei olisi ollut sitä paskaa suhdetta, jollei olisi ollut hyviä valintoja ja huonoja valintoja. Noin niinkuin esimerkkeinä.

Tuli mieleen tämä suosikki elämänohjeeni, kun tapasin bussissa vanhan tutun. Kertoi, että paljon muutoksia elämässä. Auto, asunto ja nainen vaihtoon, kaikki elämässä uusiksi ja alusta. Kerroin tuon mitä jo yllä oli, että muutos on hyvä, vaikka usein se onkin kaikkea muuta kuin helppoa. En tiedä jaksoiko kuunnella tai ymmärtää mitä tarkoitin, toivottavasti, koska tuon ymmärtäminen auttaa ymmärtämään elämää.

Kauhea kirppismania

Haluaisin myydä pois mm. KAIKEN. Ostakaa pois, viekää mennessänne, hus pois kaikki turha!

Tämähän tarkoittaa siis sitä, että olen vihdoin saanut raahattua ylimääräisiä kamojani kirppikselle. Kävi meinaan ihan älytön tsägä! Sain 10vrk ilmaista myyntiaikaa juuri avatulla kirppiksellä, kiitos arvonnan johon en itse asiassa edes tiennyt osallistuneeni. Nyt kullan kiilto silmissä pyörin ympäri kämppää miettien, mitä vielä voisin viedä myyntiin, mistä joku saattaisi maksaa jotain. Ja toim.huom., ihan pilkkahintaan lähtee suurin osa tavaroista, esim. kirjat euron kipale, samoin dvd:t, suurin osa vauvanvaatteista 1-2e/kpl ja sitä rataa. Minä ihan tosissani haluan niistä eroon.

Samalla tuli myös pohdittua tätä päivän polttavaa kysymystä, nimittäin aionko säästää poikasen vaatteita sille mahdolliselle seuraavalle lapselle? Tai ennemminkin mietin, että pitäisikö minun niin tehdä.
En ole tekemässä niin.

Pienen pistoksen tunnen jossain sydämen tienoilla hinnoitellessani kaikki pienet vaatteet kirppispinoihin, mutta minulla on tähän ihan järkevä syy. Nimittäin en tiedä tuleeko koskaan sitä toista. Minulla ei ole miestä eikä vientiä, joten lähiaikojen lisääntymisestä on turha haaveilla. ( Tuohon liittyen "todisteena", että viettelen tässä ihan justiinsa vuosipäivää, 2 vuotta ilman minkään näköistä säpinää tai seksiä, edes lähestymisyritystä miespuoliselta, repikää siitä. Silloin kun voidaan alkaa puhua vuosista monikossa, niin voi jo heittää hyvästit toiveille parisuhde-elämästä jatkossakaan.) Jos sitten vuosien jälkeen löytyisikin joku ja jossain vaiheessa saisin päähäni haluta seuraavan lapsen, niin maksaisiko se vaivaa esimerkiksi 10 vuotta säilöä noita potkareita ja myssyjä ja bodyja? Tässä on kuitenkin sen verran vielä pelivaraa tuon lisääntymisajankohdan kansa, että hyvinkin voin vielä vuosikymmenen odottaa ja siltikin lapsen saaminen olisi mahdollista, ainakin noin niinkuin teoreettisesti, jos biologiselta kantilta asiaa katsotaan. Meinaan on hirmuisen pitkä aika vaikkapa tuo 10 vuotta rahdata mukanaan kasaa vauvanvaatteita, jollei tiedä onko niille käyttöä ylipäätään, tai että tykkääkö niistä sitten noin pitkän ajan päästä enää.

Ja ihan tosissaan, etsikää käsiinne jokin lastenvaatekuvasto vaikka 10 vuoden takaa. Väitän, että silläkin saralla muoti ja mieltymykset muuttuvat. Joistain tykkää aina ja joistain ei koskaan, mutta kyllä se yleinen vallitseva tapa vaatettaa lapsi on se, mikä hyvin pitkälti vaikuttaa siihen omaankiin mieltymykseen.

Joten en säilytä vaatteita. Olen julma äiti.