Yhtäkään uutena ostettua vaatekappaletta, asustetta tai mitään niihin verrattavaa ei ole kuukauteen kulkeutunut sisään ovestamme. Ei kuulosta pahalta, mutta yllättäen olikin verrattain vaikeaa löytää akuuttiin tarpeeseen juuri oikeankokoista, hyväkuntoista ja kohtuuhintaistakin vaatetta lapselle käytettynä. Omia tarpeita ei ole ilmennyt, tuskin ilmeneekään. Eli täten voin todeta, että vuoden haasteesta on nyt 1/12 suoritettu. Ei paha.
Tämä hörhöilyni kuluttamisen vähentämisen ja kaiken turhan karsimisen suhteen on liukunut uusiin ulottuvuuksiin myös kosmetiikan ja vastaavien tuotteiden osalta. Paljastus: en ole kahteen kuukauteen käyttänyt deodoranttia. Lopputulos: ei mitään muutosta entiseen.
Tunnen oloni lähes huijatuksi. Ei kukaan koskaan ole sanonut, että ei sitä deodoranttia kaikki ehkä tarvitsekaan. Minähän olen aina tiennyt etten sitä varsinaisesti tarvitse, silti yrittänyt suht säännöllisesti käyttää sitä, koska niin kuuluu tehdä. Vuosikausia olen kuitenkin varmaan 30% ajasta kulkenut ilman tätä tököttiä kainaloissani, koska sen laittamisen muistaminen on ollut vaikeaa (kun ei eroa käytön ja käyttämättömyyden välillä ei huomaa, motivaatio sen muistamiseen on aika pieni). Eräänä päivänä koin herätyksen ja lopetin käytön kokonaan.
-Minä en edelleenkään haise
-En hikoile yhtään enempää
-Mitään muitakaan eroja en ole huomannut. Paitsi ettei senttiäkään rahaa tarvitse laittaa tuohon tuotteeseen.
Kun hygienia on kunnossa, minun tapauksessani pelkkä vesipesu riittää, ei hajuhaittoja synny. Ja tiedän, että joillekin hikoilu ja sen haju on oikeasti ongelma, joten kaikki eivät tähän pystyisi. Siksipä pyydänkin heitä, joille hikoilu ei ole koskaan muodostunut ongelmaksi kokeilemaan mitä tapahtuu, jos deodoranttia ei käytäkään. Saatatte yllättyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti