Meidän talonyhtiössä on hienoinen ongelma sen kanssa, että ihmiset roudaavat roskiskatokseen kaiken mikä sinne ei kuulu. Huonekalut, sähkölaitteet, maalinjämät ja käyttökelvottomat polkupyörät, kaikki jätetään lojumaan katoksen nurkkaan eikä kukaan tunnusta omakseen. Nyt tilanteeseen on tarjottu ratkaisu, roskiskatoksen viereen on tuotu kierrätyskontti, johon saa ja pitää viedä kaikki ne tavallisiin jäteastioihin kuulumattomat tavarat, isot huonekalut ja kodinkoneet mukaan lukien. Mutta nuo ihmiset, mitä tekevätkään ihmiset nyt niille rojuilleen? Ne saatanat tunkevat niitä edelleen sinne tavallisiin jäteastioihin. Idiootit.
Olen ottanut askeleen lähemmäs puhtaampaa omatuntoa kuluttamiseni ja elintapojeni suhteen. Maitotuotteet on tässä taloudessa korvattu suureksi osaksi kasvipohjaisilla tuotteilla, lihaa käytetään enää harvakseltaan lapsen ruokiin. Voin kertoa, että aamukahvin kanssa oli eniten ongelmia, vaati minulta suuria ponnisteluja luopua kahvimaidosta ja vaihtaa se soijamaitoon (totesin soijamaidon olevan miellyttävin vaihtoehto kahvin joukkoon, mm. kaura- ja mantelimaidon totesin tekevän kahvista jokseenkin pahaa). Nyt muutaman viikon jälkeen erilaiseen makuun on tottunut enkä enää kaipaa maitoa kahviini. Hassua, että tästä pienestä asiasta olen ehkä kaikkein ylpein. Ehkä siksi, että mm. ruuanlaitossa eroa eläinperäisiin tuotteisiin ei edes huomaa, se muutos ei vaatinut muuta totuttelua kuin kaupassa eri hyllyn luo suuntaamista. Kahvin suhteen joutui totuttelemaan kokonaan uuteen makuun.
Juustoista en ole kyennyt luopumaan, vain vähentämään, enkä koe tarvettakaan ainakaan toistaiseksi. Maidottomiin "juustoihin" olen tosin tutustunut, mutta tällaisena juustofanina ne eivät minusta korvaa juustoja vaan ovat jotain vaihtoehtoisia leivänpäällisiä. Ehkä tämäkin asia vain vaatii pidemmän totutteluajan, katsotaan miten käy.
Kuluttamisen suhteen hyvän sysäyksen muutokselle antoi haaste johon osallistun. Tarkoituksena on olla vuosi ostamatta mitään vaatteita tai asusteita uutena. Tämä tuo haasteita joidenkin hankintojen suhteen, tuli huomattua heti haasteen ensimmäisellä viikolla. Meille tarvitaan kurahousut, kokoa 104cm. Onko sellaisia käytettynä? No toki on, joskin vähänlaisesti tuossa koossa niitä löytyy kirppiksiltä. Ovatko ne käytetyt tuotteet sellaisia, että viitsisi ostaa? Eivät, koska järjestelmällisesti jokaiset kurikset joihin olen nyt törmännyt, ovat olleet enemmän tai vähemmän rikki. Minulle on aivan sama, onko reikä pieni vai suuri ja onko niitä yksi vai useampi, minä en osta rikkinäisiä kurahousuja. Kurahousujen ainut tehtävä on pitää vesi niiden ulkopuolella, tehtävä ei täyty jos tuotteessa on reikä.
Suututtaa. Mutta sinnikkäästi jatkan etsintöjä, onneksi kesä näyttää väliaikaisesti palanneen, niin suurta hätää ei vielä ole.
Loppuun pieni tilannekatsaus lapsen puheeseen. Puhetta ei edelleenkään tule, ne pari hassua sanaa (tavua) vain käytössä edelleen. Puheterapeutille saatiin neuvolasta lähete, jonojen vuoksi odotamme ensi vuoden puolelle ensimmäistä käyntiä. Tässä odotellessa keskitymme korvaaviin kommunikointitapoihin, viittomia olen taas opiskellut urakalla lisää ja lapsi näyttää oppivan niitä niin paljon kuin vain itse saan aikaiseksi hänelle opettaa. Näppärä poika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti