Minä alan pehmenemään. Liikutun asioista. Teeveemainoksen taustabiisi saa halailemaan lasta kyyneleet silmänurkissa ja pelkkä uutisten lukeminen on vaikeaa kaiken maailmassa tapahtuvan pahan vuoksi.
Kaikkea lässynläätä, samanlaisia fiiliksiä kuin raskaana ollessa oli (eikä voi olla syynä nyt, kiitos vain kysymästä).
Miten pehmot pärjäävät maailmassa? Minä olen aina elänyt kivikuorisena mörrimöykkynä. Pitää skarpata nyt jumalauta.
Täällä kohtalotoveri. Ohan vituttaa välillä! -niisku-
VastaaPoistaSiis jopa ihan! ... samainen niisku... joko pitäis tirauttaa, kun tuli virhe 😂
VastaaPoista