Kuvittelen välillä olevani hyvinkin tiedostava ja asioihin perehtynyt ihminen. On helppoa lukea tiettyjen tahojen kannanottoja ja mielipiteitä joistain ajankohtaisista tai muutoin tärkeistä asioista, ja niiden perusteella luulla tietävänsä asiasta tarpeeksi. Koin aika tajunnan räjäyttävän ahaa-elämyksen tänään lehteä lukiessani, kun silmiini sattui tämä tekstinpätkä:
"Siitä ei päästä mihinkään, että Suomen energiapolitiikka on hakoteillä. Täällä vain haaveillaan turpeenpoltosta ja kuvitellaan, että puulla lämmittäminen on ympäristöteko. Eikä ole. Se sama söpö savu, joka leijailee takasta, tappaa pienhiukkasillaan miljoona ihmistä vuodessa. Tämä on Maailman terveysjärjestön antama luku.
Sen sijaan ydinvoiman lisääminen olisi ympäristöteko, joka oikeasti ehkäisisi ilmastonmuutosta. Fukushiman onnettomuus tappoi tasan nolla ihmistä. Kun Saksa luopuu ydinvoimasta Fukushiman takia, se joutuu korvaamaan sen toistaiseksi fossiilisella energialla. Yksinkertainen kertolasku paljastaa, että päätöksen seurauksena Angela Merkel tappaa tuhat ihmistä vuodessa." (Näiden ajatusten takana E. Valtaoja, ja juttu siis käsitteli ilmastonmuutosta ja sitä, miten yksittäinen ihminen voi tai mahdollisesti ei voi siihen vaikuttaa).
Melkein hävetti tuon luettuani. Minulle ydinvoima on aina edustanut jotain Absoluuttisen Pahaa. Piste. Tällaisen uuden näkökulman esiintulo saa minut tuntemaan itseni lähes idiootiksi. Miksen ole tajunnut tuotakaan aiemmin. En nyt halua alkaa pohtia riskejä ja todennäköisyyksiä esim. ydinonnettomuuden suhteen, se ei ole pointtini. Pointtini on se, miten kapeakatseinen sitä voikaan kaikessa tiedostavuudessaan olla. Minä olen enemmän tai vähemmän tietoisesti poiminut informaatiovirrasta vain ne "paha ydinvoima" argumentit, jättäen kaikki "vanhoja ja perinteisiä" tapoja (jollaiseksi luen tuon puulämmityksen kuuluvaksi) koskevat kritiikit täysin huomiotta.
Pitäisi varmaan ruveta taas säännöllisesti lukemaan jotain järkevää ja tärkeää tietoa sisältävää materiaalia, voisi tehdä hyvää iänikuisille, pölyttyneille näkemyksilleni.
ps. En minä ehkä käsitystäni ydinvoimasta edelleenkään tuon jälkeen täysin muuta, mutta käsitykseni omavaraisesta, idyllisestä ja ah niin ihanasta ja ekologisesta maalaiselämästä muuttui juuri aikalailla. Tästä lähtien pidän mielessäni, että kaikella on kääntöpuoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti