Vedin niskaani himpun verran liian lyhyen tunikan ja totesin, että ei jaksa vaihtaa, koska matka on lyhyt "eikä tuolla tiellä nyt ketään varmaan vastaan tule".
Väärin. Melkein heti alaovesta ulos astuttuani tulee vastaan se talossamme asuva porukka virolaisia/puolalaisia/mitälie työmiehiä. Olisi ollut liian noloa kipittää takaisin sisälle, joten urheasti jatkan matkaa. Ohitan tuon miesporukan ja kappas, ne penteleet oikein PYSÄHTYVÄT TUIJOTTAMAAN, kun meikäläinen koettaa coolisti ja liioitellun rennosti vaan jatkaa matkaa. Ja ihan varmana vilkkui alkkarit niille, kiitos liian nopean harppomiseni ylämäkeen. Voi jumalauta, että hävetti. Anteeksi kiroiluni, mutta ei ole koskaan tuntunut mäki yhtä pitkältä ja askel lyhyeltä. Puuh.
;D Heeeeii toihan on vaan kivaa. Tai siis varmaan itsetsä tuntuu karmealle kun meinaa tavara vilkkua mutta varmasti nämä ulkopuoliset henkilöt olivat mielissään.
VastaaPoistaMulla on ittellä kokoaikainen vaatekriisi. Mikään ei meinaa mahtua edelleenkänä päälle ja olen pihiyden huippu. Ängin itseni tänään liian pieneen farkkuhaalarimekkoon ja sen lyhyydestä huomautti poikakaverinikin. En silti myöskään vaihtanut sitä. :D