En nyt avaudu siitä, miten vaikeaa ylipäätään oli päästä sinne 4kk lääkärintarkastukseen (ei minun vaan neuvolan takia), vaan keskityn vain kertomaan teille numeeriset faktat tuosta käynnistä.
Poikasen mitat:
- pituus 68,3cm
- paino7,9kg
- pään ymp. 45cm
Ihan muhkean kokoinen mies. Näin ei siis lukenut lääkärin kirjoittamassa sepustuksessa, siinä oli vain jotain kehuja hienosta kasvusta ja jäntevyydestä, muhkeus oli ihan oma kommenttini. Näköjään tissini toimivat edelleen eikä näinollen ole syytä järkyttää lasta uusilla makuelämyksillä vielä hetkeen. Olen myös löytänyt itsestäni pienen imetysfanaatikon, pakko tunnustaa. Mutta ennen kuin joku ennättää kommentoimaan, että helppohan mun on kun kaikki sujuu, niin
tiedän sen kyllä. Helppo on hehkuttaa imetyksen vaivattomuutta, kun ei ole ongelmia sen kanssa. Minä koen imetyksen näin: Ruoka on aina mukana, ei tiskiä, ei lämmitystä, ei hukkaan meneviä jämiä. Koskaan ei tarvitse miettiä miten paljon ruokaa tarvitsee mukaan, minä kun en tissejä voi jättää kotiin vaikka tahtoisinkin. Tissit eivät myöskään vie ylimääräistä tilaa laukussa, eikä niitä tosiaan tarvitse erikseen tiskata. Ja ruokakin valmistuu niissä itsekseen, voin vaikka nukkua ja safkaa vaan pukkaa varastoihin koko ajan lisää. Siistiä eikö häh!
Niin ja asiaa yksinhuoltajuudesta luvassa. Vaikka kuinka paasaan, etten minä mitään miestä/puolisoa/toista ihmistä tarvitse tässä arjessa, niin keksin kyllä muutamiakin hetkiä joissa se toinen ihminen olisi paikallaan olla olemassa. Mm. kaikki ne hetket kun K nukkuu, varsinkin iltaisin. Sen sijaan, että voisin vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa tai viettää mukavaa aikaa yhdessä toisen ihmisen lähellä, minä istun hiljaa yksin ja mietin pitäisikö tiskata nyt vai nukkuuko K niin pitkään, että voin hoitaa tiskit vartin päästä vasta. Juttukaveria kai eniten kaipaan, täällä kotona ei ole ketään jonka kanssa puhua. Mutta tästä aiheesta lisää juttua luvassa tänään tai huomenna tai ylihuomenna, sitten kun ehdin ja muistan.
Onneks imetys pelittää hyvin ja vauva kasvaa. Musta tuntuu että imetys on nykyisin vähän turhankin helppoa.. Sisi nyt kun sitä vois jo vähentää oikean ruoan syömisen takia.
VastaaPoistaEn voi kun vaan kuvitella kuinka ärsyttävää on hengailla (varsinkin) iltaisin kotona yksinään hereilä ilman sitä juttukamua. Itse yleensä suuntaan silloin facebookkiin tsättäilemään mutta eipähän tuo nyt sama asia ole kun fyysinen läheisyys juttelu. Niin ja oma äitini tosiaan on (tai siis oli en tiedä mitenkä sanotaan kun oon jo itse "iso" heh.) yksinhuoltaja ja voin vaan arvella kuinka erikoista on ollut.
Mua melkeinpä vähän ahdistaa ajatus kiinteiden aloituksesta, hirveä duuni niiden soseiden ja sotkujen ja kaiken kanssa! Nyt ei tarvii ku napata muksu syliin ja ruokailu voi alkaa. Olen kai jotenkin kieroutunut, kun muut äidit tuntuvat oikein odottavan että pääsevät syöttämään muutakin kuin sitä maitoa. Eikun niin, laiskuutta tuo kai on, ymmärrän siis sinunkin huomiosi imetyksen liiallisestakin helppoudesta.
PoistaMusta olis tosiaan hauska joskus kotona höpötellä jonkun kanssa jotain. No K kyllä höpöttelee takas ja höpöttelen sille, mutta ihan myös silleen, että ymmärrän mitä keskustelukumppani sanoo ;)