Kuvittelin jonkin aikaa, ettei lapsen odottaminen yksin eroa juurikaan siitä, että rinnalla olisi kumppani odottamassa. Olin väärässä. Eivät kaikki erot ole suoraan negatiivisia, mutta asioita joutuu pohtimaan hieman eri näkökulmista, kun sitä toista käsiparia tai olkapäätä tai mitä sitten ikinä siltä toiselta tarvitseekaan ei ole saatavilla.
Jos erehtyy lukemaan mitä tahansa oppaita tai kirjoja aiheeseen raskaus/synnytys/vauva liittyen, joka kohdasta löytyy aina se kumppanin rooli ja apu mainittuna. Luonnollista toki, ei tämä minunkaan sikiäminen ihan neitseellinen tainnut olla, mutta kyllä pikkusen tuppaa ärsyttämään silti tietyt lauseet. Tästä esimerkkinä hankintoihin ja vauvan tuloon liittyvä tekstinpätkä, jossa odottavaa äitiä lohduteltiin sanomalla, ettei ole mitään hätää jos joku hankinta on jäänyt tekemättä ennen lapsen saapumista kotiin, kyllä sen kumppanin voi laittaa sen hakemaan! Yeah right. Jos minä saavun laitokselta kotiin ja huomaan että kappas, vaipat unohtui ostaa, niin kusessa ollaan. No ainakin tilanne on ongelmallinen. Voin toki suorittaa paniikkipuhelukierroksen ja toivoa, että joku sattuu olemaan muualla kuin töissä/koulussa ja pystyy tulemaan avuksi, mutta se ei ole koskaan mikään pomminvarma keino.
Toinen eniten korvaan särähtänyt lause liittyi synnytykseen tulevan tukihenkilön valintaan. Lause meni jotakuinkin niin, että "lapsen isä on luonnollisesti paras valinta tukihenkilöksi". Aijaa? Saanen olla eri mieltä. Oikeasti, ihan karmivaa yleistämistä, olisi edes puhuttu jostain läheisestä henkilöstä, tuossa melkein jo rivien välistä voi lukea sen "lapsella pitää olla molemmat vanhemmat läsnä" yleistyksen, jota neuvola ja kaikki tahot minulle tuntuvat tuputtavan.
En minä ole kieltämässä sitä faktaa, etteikö ns. kokonainen perhe ehkä olisi ainakin joltain osin se ideaalisin lähtötilanne, mutta alkaa nyppiä se (ei aina edes kovin hienovarainen) syyllistäminen, mitä yksin odottavana kohta. En minä koe olevani yhtään huonompi vanhempi tai meidän tulevan miniperheen olevan jotenkin huonompi perhe sen takia, että minä olen ainut vanhempi joka siinä on läsnä. Arki voi olla haastavampaa ja yksinäistäkin ehkä välillä, mutta ei se tee minusta huonompaa.
Voisin avautua tästä aiheesta loputtomiin. Palaan tähän aiheeseen varmasti vielä vähän paremmalla ajalla, piti vain tulla purkamaan ylimääräiset angstit näin pikaisesti.
Tuo on muuten täysin totta että niissä oppaissa (noh, itehän olen lukenut vaan niitä mitä neuvolasta saa hoho koska ei mielenkiinto riitä kauemmas) puhutaan kokoajan äidistä ja isistä. Kumppanista ainakin. Minullekkin neuvolassa painotettiin että neuvolan täti haluaa tavata tulevan isän. Ei kaikki isukit ole hyviä. Varsinkaan jos eivät tule toimeen äipän kanssa. Oma äitini on kasvattanut minut yksin, tai noh, kahden siskonsa kanssa jotka ovat vara äitejäni. :) Mitään isäukkoja olla tarvittu ja hyvä minusta on tullut. Erityisen loistava vieläpä. ;D Munkin mielestä hyvä postausidea tarttua tosiaan uudelleenkin.
VastaaPoistaPää ei kulje fiksusti mutta halusin jotain kommentoida.