Päivät ja viikot vain juoksentelevat ohitseni, minä vain lyllerrän päivästä toiseen samojen arkiaskareiden ja töiden parissa mitään niitä ohi juoksevia päiviä juuri huomaamatta. Ajan kulumisesta kertoo lähinnä alati kasvava vatsa, joka jaksaa edelleen hämmentää lähes päivittäin. Ei minusta tunnu (ainakaan aamuisin/aamupäivisin/kotona ollessa) mitenkään raskaanaolevalta. Sitten vaatetta päälle pukiessa tielle osuu tuo kumpu, joka muuten ei juuri tunnu miltään. Tuolla tuntumisella meinaan sitä, että kuvittelin kasvavan vatsan tuntuvan jotenkin raskaammalta tms, mutta ei, tuossa se vain kulkee mukana ihan huomaamatta ja kevyesti.
Iltaisin olo on välillä jo tukalampi, ja töissä harjoitussupistukset piinaavat lähes koko ajan. Kuitenkin sen verran maltillisina, että mitään vaikutusta niillä ei tuonne alakertaan ole ollut, neuvolalääkäri tarkasti tilanteen juurikin tuossa pari tuntia takaperin.
Ja yksi huippujuttu töihin liittyen, meikäläinen taitaakin viettää töissä enää sellaiset 3 viikkoa! Minulla kun oli hienot suunnitelmat loppuun asti töissä puurtamisesta ja lomien pyytämisestä rahana, mutta hienot suunnitelmani kariutuivat, kun palkanlaskennasta (tai mikä lie taho onkaan joka näistä asioista vastaa) tuli hyvin selkeä viesti: "Lomia ei enää makseta rahana, ne on pidettävä." Ok, kuukauden kesäloma plus kuukausi äitiyslomaa ennen arvioitua Ötökän syntymää kuulostaa aika hyvältä sekin.
En vain tiedä mihin käytän 2 kuukautta, joiden ajalle ei kalenterissa ole merkintöjä sovituista menoista neuvolaa yms lukuunottamatta ollenkaan. Olen kohta virkannut loppuun peiton, joka on ollut työn alla jo hetkisen aikaa. Asunto on järjestelty vaatehuonetta myöten viimeisten parin viikon aikana. Keskeneräisiä projekteja minkään suhteen ei (muistaakseni) ole. Minulla on kerrankin vain AIKAA. Voin olla sosiaalinen niin halutessani, tai hautautua asuntooni näpertelemään jotain tuikitarpeellista tai täysin hyödytöntä. Voin haahuilla kissan kanssa pihalla vaikka kaksi tuntia ja istua mummoni luona tappelemassa turhista asioista samalla pullaa syöden. Voin nukkua päiväunet silloin kun väsyttää ja suunnitella päivän aikataulut miten haluan, kun työt eivät määrää milloin ehtii nukkua ja milloin pitää olla menossa.
Pullasta puheenollen, huolimatta pääsiäisen houkutuksista ja lankeamuksista herkkujen suhteen, painoni ei ole noussut edellisestä neuvolasta ollenkaan. Huippua! Kohtu ja tyyppi sen sisällä kuitenkin jatkavat kasvuaan normaalisti. Valtakunnassa kaikki hyvin.
Tylsä päivitys, mutta c'mon, ei tämä elämä mitenkään kovin jännittävää tällä hetkellä ole. Tämä on hyvää tasaista elämää, jossa asiat soljuvat eteenpäin omalla painollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti