Koneeni kuoli. Meni pois. Ei toimi. Toistaiseksi olen siis loiseläin, joka hyödyntää kaikki mahdollisuudet nettisurffailuun muiden koneilla. Tässä on hyviäkin puolia, kuten että kulutan aikaani edes hitusen järkevämmin ja saan aikaan jotain hyödylliseksi luokiteltavaa. Lajittelin ja silitin puhtaat pyykit (joo, silitysneuroosi, kaikki vaatekappaleet alusvaatteita lukuunottamatta menevät kaappiin ainoastaan silitettyinä), jatkoin päiväpeiton virkkaamista, päivitin kalenteriin kaikki tärkeät menot ja mahdollisesti tärkeät tai mahdollisesti tulevat menot ja työvuorot, purkitin
Eilisen päivän vietin äitini seurassa Helsingissä shoppaillen. Ei mitään mainitsemisen arvoisia ostoksia, mitä nyt yksi juttu jäi kaihertamaan mieltä: miksi en ostanut sellaista superhienoa pyörän soittokelloa häh? Day:ssä oli myytävänä vaikka minkälaisia ja värisi soittokelloja, ihastuin niihin ihan totaalisesti, mutta iski joku kumma piheys ja jätin ostamatta. Suunnittelin myös, että voisin ostaa kaksi ja kiinnittää toisen vaunujen työntöaisaan sitten kesällä, eipä tarvis hokea mitään "anteexi, anteexi"- litanioita, kun voisin hyvissä ajoin rimpauttaa kelloa ja viestiä edessä kulkeville, että täältä tullaan, leveä kuljetus! Harkitsen tätä vielä.
Nyt on kiire töihin enkä ehdi löpistä lisää.
ps. Maha alkaa olla valtava. Kammottaa hieman jo tuleva kasvu ja kesä.
Sellaisen kellon voisi kiinnittää myös odottavaan äitiin jotta porukka ymmärtäisi vähän väistää eism. bussissa. :D Hoho. Neljän ruuhkabussissa se olisi oikeasti mitä mainioin asia.
VastaaPoistaVoi sitä kaikkea aikaa mitä avautuukaan netittömälle. Osittain kaipaan sitä ja osittain en. En itse päässyt koneelle kotona eilen (poikkis valloitti töidensä vuoksi) joten imuroin ja purin pari muuttolaatikkoa. :D Tarttuispa minuunkin silitys-into. Paljon fiksumpi kuin esim. facebookissa istuminen.