Viisi leipää ja kaksi kalaa

Alkuun taas tunnustuksia: Minä lahjon lastani ruualla. Tarkemmin ottaen leivällä, jolla hiljennän bussimatkojen raivarit. Tässä toimintamallissa lienee montakin enemmän tai vähemmän huonoa puolta, mutta yksi on se saamarin murustaminen. Tänään 22 minuutin bussimatkan ja puolentoista leipäpalan jälkeen koitti taas operaatio Puhdista Lapsi Ja Rattaat Muruista. Ja se murujen määrä, se on käsittämätöntä!

Pelkästään lapsen sylissä oli muruja varmaan 3 leipäpalan verran, istuinosassa ja jalkapeitteen mutkassa toinen samanmoinen satsi. Tässä vaiheessa puhdistusoperaatiota älysin, että olen ihan varmana kuullut tämän tarinan ennenkin, tosin vähän eri muodossa. Siinä tarinassa oli se pitkätukkainen ihmeidentekijä ja nälkäinen ihmislauma, pari leivänkannikkaa ja kalaa. Ja kas kummaa, ruokailun jälkeen oli koreittain leipää ja kalaa. Ihme oli tapahtunut!

Ja paskat. Ei siihen mitään ihmeitä tarvittu, niillä oli vaan lauma muksuja siellä mukana syömässä.

kuva täältä