torstai 27. joulukuuta 2012
Siitä ruokahifistelystä
Jurppii siis nykyinen ruokameininki jota lehdet ja netti ja blogit ja koko maailma on pullollaan. Eksoottista sitä, superia tätä ja helvetin kallista tota. Mitä erikoisempaa ja oudompaa, sitä parempaa. Diettejä toinen toisensa perään ja uusia ideologioita joiden mukaan syödä löytyy ihan loputtomiin.
Missä perinteet ja perusraaka-aineet, oikea taito ja kunnon ruoka? Minusta ei vaadi mitään taitoa ostaa raaka-aine x ja heittää se salaatin/pastan/keiton sekaan ja olla tekevinään jotain maailmaa mullistavia ruokaelämyksiä. Sanonpa vaan, että taitoa vaatii tehdä parempaa kaalilaatikkoa kuin mummoni tai maukkaampaa pannaria kuin minä. Haastakoon ken uskaltaa.
Mutta iskeppä tuollaisen ruokahifistelijän kouraan peruna ja se raukka ei edes tiedä miten se keitetään. Pyydä tekemään lettutaikina ja ohjeet pitää etsiä googlesta. Eikä mielenkään juolahda, että perunamuusi on helpompi tehdä, jos kuorii perunat ENNEN niiden keittämistä. Voi jumankauta, hävettää ihan tämä nykyinen meininki mitä ympärillä näkee. Nuo ei edes olleet keksittyjä esimerkkejä, todistetusti lähipiirini on täynnä uusavuttomia ruuanlaittajia jotka ruokahifistelyn puolella kuitenkin loistavat tai ainakin ovat loistavinaan.
En minä uusia ja eksoottisempia raaka-aineita sinällään halua mollata, mutta ymmärrätte varmaan pointin. Lähdetään rakentelemaan käsittämättömiä luomuksia, vaikka ne yksinkertaisimmatkin ruuanlaiton perusteet on opettelematta, se minua jurppii. Ja se, ettei perinteitä ja varsinkaan suomalaista ruokakulttuuria arvosteta tarpeeksi. Perunaa perkele! Lanttua ja kaalilaatikkoa!
Jos kateus iskee Välimeren ruokakulttuuria miettiessä, niin on ihan hyvä palauttaa mieleen missä oloissa tätä kotoista ruokakulttuuria on täällä rakennettu. Ei ole parvekkeella viheriöinyt viiniköynnös ja terassilla tervehtinyt punaposkiset tomaatit meidän esi-isiä. On vähän erilaiset siis lähtökohdatkin olleet, kannattaa pitää mielessä.
Aihetta sivuten, minua hävettää myös sukupolveni uusavuttomuus monella muullakin osa-alueella. Olen kai elänyt niin tylsän tavallisessa kodissa jossa asiat on tehty siten kuin ne jo vuosikymmeniä on tehty (hyväksi havaitut ja toimivaksi todistetut keinot) ja lapset on pienestä pitäen pakotettu osallistumaan kaikkeen kodinhoitoon yms. liittyvään toimintaan.Voisin avautua loputtomiin siivoukseen ja muuhun kodinhoitoon liittyvistä asioista, siitä miten ne pitäisi tehdä ja miksi. Miten on mahdollista, että yli 20-vuotias naisihminen ei tiedä mihin huuhteluainetta käytetään, millä aineella saa ikkunat puhtaaksi tai epämiellyttävän hajun pois pesukoneesta? Kyllä minusta hyvän vaimon joku sais, ainakin osaisin kodin hoitaa paremmin kuin moni muu. Vaikka en minä edelleenkään naimisiin ole aikonut mennä, mutta silti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Meikä tekee nyt poikkeuksen ja kommentoin tällä kertaa (koska nyt myöhässä luen)vanhempiin postauksiin enkä kaikkea mieleen juolahtavaa vaan uusimpaan. En tiiä miten hyvin ite pysyt kärryillä vanhempiin postauksiin kirjoitetuista kommenteista. Multa ne menee monesti ohi ja huomaan vasta viikkojen, jopa kuukausien päästä.. Mutta siltikin tähän kirjoitan. :D
VastaaPoistaRuokahifistely juttuja on tullut pohdittua itsekkin poikkikseni kanssa. Katsoin siitä suomalaisesta junior chef ohjelmasta ekan jakson ja mietin että miten nup nuoret osaavatkaan.. Sitten kuulin myöhemmin että ainakin joku oli unohtanut Suolan kokonaan ruoastaan jossain jaksossa. Tai just jonkun tuollaiset ihan perus raaka-aineen.
Tänään tuli myös mieleen että mitkä on näitä Suomen perus ruokia. Ville sanoi että kun miettii vaikka Karjalanpaistia niin eiköhän se kerro Suomen ruoasta jo paljon. Lihaa+mausteet+pitkä haudutus padassa. Mitäään kaunistelematta.
Meijän kaapista löytyy lähes aina; sipulia, porkkanaa, (perunaa,) suolaa, pippuria, jauhoja
Noihin kun heittää sekaan lihan kuin lihan(tai vaikka tofun) niin hiukan kastiketta muuntelemalla siitä saa keiton, padan tai vaikka kiinalaisen unelma-annoksen. Ja jos sattuu oelmaan villi niin yhdenkin uuden ruoka aineen lisäämisellä fiilikset on ihan erit. Oma "bravuurini" on varmaan sämpylät (ja ite pistän siirappia). Mutta niin, helpolla ja samoilla aineilla nami nami. Ja meikä on tosiaan hedonisti kun ruuasta puhutaan. JA siitähän puhutaan. <3
Sori hehtaari postista jonka aihekin ehkä karkasi. Mutta perus jutut eka ja erikois jutut toka. Vaikea soveltaa jos ei tiedä mitä on tekemässä.
VastaaPoistaMulle tulee s-postiin ilmoitukset kommenteista, niin pysyn kyllä kärryllä vanhempienkin postausten kommentoinnissa ;)
PoistaKamalaa sanoa, mutta mua vähän lohduttaa tuo kertomasi "paljastus" liittyen tuohon junior chefiin. Hah, ei ne olleetkaan täydellisiä! (no ihan kun kukaan olis, mutta anyways) Koska tod. mietin ohjelmaa pari kertaa seuratessani, että voiko jollain puolet nuoremmalla olla oikeasti niin vankkumattoman vahva tietotaito-pohja miltä se vaikutti. Tuota suolan puuttumista miettiessäni en ymmärrä yhtä asiaa: eikö lapsi itse maistanut ruokaa vai eikö silti vain huomannut mitään puuttuvan? Nooh, ei mun kyllä silti kauheasti parane noita pikkukokkeja parjata, tuollaisista kömmähdyksistä huolimatta taitas pestä meikäläisen mennen tullen mitä ruuanlaittoon tulee. Paitsi ei pannukakun teossa.