Niistä koiranulkoiluttajista ja vähän muustakin

Äitiyslomalaisena on aikaa kiinnittää huomiota asioihin, jotka normikiireiden keskellä joko jäävät huomaamatta tai unohtuvat samantien. Niiden ärsyttävyys moninkertaistuu mitä enemmän niihin kiinnittää huomiota, ja lopulta niiden kohtaaminen saa verisuonet poksahtelemaan päässä, kun ärsyynnys on kasvanut liian suureksi käsiteltäväksi. Näistä ärsyttävistä asioista ärsyttävimpiä ovat viime päivinä olleet nuo otsikossa mainitsemani koiranulkoiluttajat, ruuansulatusjogurttimainokset (no oikeastaan kaikki suoliston tai muun elimistön osien toimintaan liittyvät mainokset) ja roskansa väärin lajittelevat ihmiset. Ja ennen kuin kukaan vetää herneitä nenäänsä tai muuten loukkaantuu, antakaa minulle hetki aikaa selittää miksi nämä asiat ovat alkaneet nyppiä.

Koiranulkoiluttajat. Ensinnäkin, rakastan eläimiä, myös koiria, eikä minulla sinänsä ole koiria tai niiden omistajia vastaan mitään. Päinvastoin. Mutta onko se ihan saatanan mahdotonta ymmärtää, että sillä omalla käytöksellä se koiransa kanssa pihalla liikkuva ihminen vaikuttaa aika paljon siihen, miten heihin suhtaudutaan nyt ja jatkossa. Pikku vinkki teille koirallisille ihmisille: kaikki eivät pidä koirista, eivät kaikki ihmiset, eivätkä varsinkaan muut ulkoilevat lemmikit. Jotkut suorastaan pelkäävät niitä. Tästä hyvänä esimerkkinä kissani, joka päivittäin kulkee kanssani hihnan päässä ulkoilemassa. Jos näen lähestyvän koiran, pyrin hyvissä ajoin joko vaihtamaan suuntaa tai siirtymään sivummalle, koska koiran havaitessaan kissa jähmettyy paikalleen ja aloittaa hurjan suojautumisrituaalinsa (karvat pystyyn, selkä kaarelle, murinaa ja kummallisia laulavia ääniä sitä mukaa kun koira lähestyy). Ja mitä odotan koiran omistajan tekevän? No ainakin jotain ihan muuta, kuin päästävän koiransa iloisesti häntää heiluttaen lähestymään paniikissa sähisevää kissaa, huolimatta huomautuksistani ja pyynnöistäni jatkaa matkaa ja pitämään koiransa poissa.

Monesti tuossa tilanteessa saan vastaukseksi jotain "tää on tottunut kissoihin, ei tää pelkää!" heittoja, ja tekee mieli tirvaista. Ihan turhaa huutaa takaisin, että joo kiva mutta kun tää kissa ei tykkää koirista, että viitsitkö nyt oikeasti vetää sen rakkisi vittuun siitä läähättämästä ennen kuin kissa vetää kyntensä sen kuonoon. Ei auta, eivät ne kuuntele. Kertaalleen kissa ehti huitaista erästä koiraa, huolimatta meidän siirtymisestä tien sivuun, varoituksistani sen suhteen ettei kissa pidä koirista ja pyynnöistäni viedä koira kauemmas. Arvaatteko kuka sai huudot ja kasan uhkauksia niskaansa? Minä ja kissani. Mies uhkasi soittaa poliisit ja maksattaa mahdollisen eläinlääkärilaskun minulla, lopuksi toivoi kissani joku kerta karkaavan ja eksyvän hänen tielleen, joka kuulemma olisi kissani viimeinen tie. JUMALAUTA. Ymmärtänette nyt ärsyynnykseni? Onneksi suurin osa koirallisista ihmisistä on fiksuja ja ymmärtävät ilman kehoituksia kiertää kissan sopivan välimatkan päästä, mutta nuo muutamat vatipäät ovat nyt aiheuttaneet sen, että joka kerta koiran nähdessäni alkaa jo valmiiksi vituttaa tuleva kohtaaminen ja pyyntöjeni kaikuminen kuuroille korville.


Mainokset suoliston tms. toiminnan parantamiseen liittyen. Lyhyestä virsi kaunis: Ihmiset hyvät, laittakaa ruokavalionne ja liikuntatottumuksenne ja elämäntapanne muutenkin kuntoon. Minä en halua joka välissä kuulla miten jotakuta turvottaa, yhden alapää kutiaa ja toisella on muuten vain huono olla, ja miten vain ja ainoastaan  se tietty hienoja ainesosia ja lääkeaineita sisältävä tuote tuo helpotuksen vaivaan. Paskat. Tarve niiden lääkitsemiseen vähenisi aika hemmetisti, jos viitsittäisiin miettiä syitä oireisiin ja hoitaa ne syyt eikä pelkkiä oireita. Jos syötte moskaa ja juotte moskaa ja nostatte perseenne ylös penkistä vain pakosta, ei ihme että suoli ei vedä, kurkkua polttaa ja hiiva rehottaa alakerrassa. Maalaisjärkeä hyvät ihmiset, maalaisjärkeä. Ei lisää lääkkeitä.

Väärin jätteensä lajittelevat ihmiset. Avauduin tästä aiheesta kertaalleen naamakirjassa, joten laiskuuttani kopioin silloisen avautumisen ja selityksen suoraan tänne: 

 

"Voi ny jumalauta. Mulle on ihan yksi lysti, jos joku ei vaivaudu lajittelemaan jätteitään, vaan heittää kaikki surutta siihen samaan pussiin ja samaan astiaan. Mutta mitä vatipäitä ovat ne, jotka muka lajittelevat ja sitten lehtiroskiksessa on MUOVIpussiin tungettuna sekaisin lehdet ja pahvit, vaikka siinä laatikon vieressä on pahveille oma loota ja varmana tyhmempikin tajuaa, ettei se muovi kuulu sinne lehtien joukkoon. Saatana.

 Tai siis ei ole ihan yks lysti jos ei lajittele, mutta pystyn vielä käsittämään ne jotka kaiken heittää siihen samaan pussiin. Mutta en niitä, jotka tunkee muovit ja metallit ja kaiken muun paskan oikein erikseen tunkee lajiteltujen jätteiden sekaan. Ihan vaan vittuillakseen vai?

Tää on asia mikä vuodesta toiseen saa mut näkemään punaista. Oikeasti, jos ei itse viitsi tehdä mitään, niin onko sit pakko sabotoida muidenkin yritykset toimia oikein? Kyllä mua vituttaa, kun erikseen kerään lehdet ja pahvit ja lasit ja metallin, sitten kun vien ne niihin omiin laatikoihinsa niin joku on tunkenut ne täyteen kaikkea mikä sinne ei kuulu, mikä tavallaan tekee tyhjäksi sen kaiken vaivan mitä ite olen nähnyt asian eteen."

Puuh. Kylläpä helpotti avautua. Nyt voidaan levollisin mielin siirtyä iltapalalle ja nukkumaan.