sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

"Oot sä ajatellut miten isättömyys vaikuttaa sun lapseen?"

Samaa sarjaa olevia kysymyksiä ja kommentteja satelee vähän väliä.

"Ooks miettiny jo mitä vastaat ku lapsi kysyy isästää, et miks se ei oo täällä?"

"Luuleks et lapseen vaikuttaa se, ettei se ees tiiä ku sen isä on?"

"Uskoks sä siihen tutkimukseen, jonka mukaan yksinhuoltajien lapsilla on myöhemmin elämässä enemmän ongelmia ja ne pärjää jotenkin huonommin tai jotain?"

"Kyllä lapsella pitäs olla molemmat vanhemmat."

"Et sä kuitenkaan voi korvata sitä puuttuvaa isää, kyllä kai sen tiiät."

Ai että olenko ajatellut? Jos joku ulkopuolinen on asiaa ajatellut, niin luuleeko joku tosiaan, etten minä olisi sitä miettinyt. Uskonko lapsen kärsivän isättömyydestä? En tiedä. Ehkä jossain vaiheessa, toivon toki ettei kärsisi. Mitä minä vastaan hänen kysyessään asiasta? No vastaan siihen mitä lapsi kysyy. En aio valehdella, mutta pyrin kertomaan asiat siten, ettei se nyt kauhean pahalta lapsen korvaan kuulostaisi. Ja niinpä niin, en korvaa kahta ihmistä, mutta ihan kaikkeni ja vähän enemmänkin olen jo sen eteen tehnyt ja aion tehdä jatkossakin.

Vituttaa nuo kommentit, suurin osa ajattelemattomia aivopieruja, mutta voisivat ihmiset silti edes yrittää miettiä mitä suustaan päästelevät. Tuntuvat puhuvan minulle välillä kuin idiootille, ihan kuin tosissaan en olisi pohtinut näitä asioita joka ikinen päivä siitä asti, kun tulevaisuus kaksin lapsen kanssa näytti selvältä.

Ja niin, uskonko siihen yksinhuoltajien lapsia koskevaan tutkimukseen. Ei, en voi uskoa. Se veisi pohjan kaikelta yrittämiseltä.



16 kommenttia:

  1. Sulla on oikea asenne ja se korvaa jo tosi paljon. Iso peukku ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! mä pyrinkin keskittymään omaan asennoitumiseen, se meinaan merkkaa todella paljon. Kun elämässä useimmiten kaikki ikävät/vaikeammat asiat on niitä joita ei itse (ainakaan tietoisesti tai täysin suunnitelmallisesti) voi valita, niin loppupeleissä se on vain se asenne mikä ratkaisee. Kärjistettynä, voi jäädä tuleen makaamaan, katkeroitua ja syyttää maailmaa, TAI voi vaihtaa suuntaa ja jatkaa elämää.

      Poista
  2. Voi jumalauta ihan oikeasti.. O.o Muuta en pysty edes sanomaan noista typeristä kyselyistä...

    Mutta siitä tutkimuksesta. Täytyy muistaa, että yksinhuoltajia on (lähinnä nyt äitejä) todella suuri osa narkkeja ja alkoholisteja tai muuten rappiolla olevia. Siis sellaisia jotka ovat vahingossa raskautuneet eikä ole mitään aikomusta tai halua pistää elämää remonttiin lapsen takia. Tottakai se vaikuttaa lapseen. Mut miten sun yksinhuoltajuus yksinään vaikuttais negatiivisesti pojan tulevaisuuteen, jos ja kun tarjoat hänellä kuitenkin parhaat lähtökohdat elämään? Niin, ei yhtään mitenkään! Tottakai omasta lapsesta voi tulla mitä vaan, mutta ei se ole mistään yksinhuoltajuudesta kiinni. Kun lapsi oppii pienestä pitäen, että perheitä on erilaisia, kyllä siinä hänen itseluottamuskin kasvaa niin kuin pitääkin. Luota vain itseesi, ja tee parhaasi, kaikki menee loistavasti! Miehen mallin voi saada muualtakin lähipiiristä (ja onko se sitten niin hirvittävän huono asia, jos se miehen malli on parempi kuin mitä biologinen isä voisi koskaan tarjota????)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä tilasto, jonka mukaan "yksinhuoltajista suuri osa on narkkeja"?

      Tunnen yksinhuoltajia paljonkin, mutta en yhtään narkkaria. Sori, mutta tuokin kommenttisi on hölmä aivopieru vaikka tarkoitit varmaan hyvää, omalla tavallasi.

      Ja pahoittelut etukäteen, jos sulla tuollainen tilasto on.

      Poista
  3. Vittu et ihmiset kans on pölöjä.
    Ja sit näiden kyselijöiden lisäksi vielä ne kuspäät jotka jauhaa ko. paskaa selän takana. Huoooooh.
    Älä jaksa välittää <3 (emmääkään enää jaksa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selän takana puhujat ei jaksa liikuttaa mua oikein suuntaan taikka toiseen, kun en tiedä mitä puhuvat niin ei se voi häiritäkään ;) Nooh, itse asiassa sen verran tiedän, että useampikin on pohtinut lapsen isää, varmaan niitä ketuttaa kun eivät tiedä. Siinähän kieriskelevät uteliaisuudessaan, kun eivät kehtaa kysyä suoraan.

      Poista
  4. Anonyymi.. Viittasin tuolla sanomisella tohon tutkimukseen, johon alkuperäisessä tekstissä on ymmärtääkseni viitattu (brittitutkimus, jossa todettiin että yh:den lapsilla on tulevaisuudessa enemmän ongelmia).

    Siinä tv-ohjelmassa jossa kyseisiä tutkimustuloksia puitiin, tutkija itse muistutti, että iso prosentti yksinhuoltajista on sellaisia äitejä, joilla lapsi on syntynyt kyseenalaisiin olosuhteisiin. Tutkija (ja minä) tarkoitti siis sellaisia äitejä, joiden elämä on jo valmiiksi sekaisin, ja raskaaksi tulo on heille vain yksi "pikku juttu" elämässä. Eli lyhyesti sanottuna; yksinäisille(kin) narkkareille ja alkoholisteille syntyy lapsia valmiiksi huonoihin olosuhteisiin.

    Selvensiköhän tämä yhtään, ei ollut kyllä tarkoitus loukata ketään tuolla kommentilla... Ja suuri osa voi tarkoittaa esim. 10%, ei kaikkia yksinhuoltajia! Minunkin tuntemistani yksinhuoltajista suuRIN osa on ihan yhtä kunnollisia kuin kahden vanhemman perheetkin. Oma äitinikin on ihan kunnollinen vanhempi, vaikka olikin yksinhuoltaja.

    VastaaPoista
  5. Ja sen alkuperäisen kommenttini tarkoitus oli osoittaa, että yksinhuoltajuus ei itsessään vaikuta negatiivisesti millään lailla lapsen tulevaisuuteen, vaan aivan muut tekijät. Ehkä yksinhuoltajissa on suurempi prosentti vaikkapa (todettuja) päihdeongelmaisia, kuin kahden vanhemman perheissä, kerta siitä on tehty päätelmä että yksinhuoltajien lapsilla on huonommat tulevaisuudennäkymät.

    En varmaankaan osaa nyt pukea ajatuksia sanoiksi, mutta jokatapauksessa tarkoitukseni oli vain valaa itseluottamusta tekstin kirjoittajaan ja hänen omiin valintoihinsa ja elämänasenteeseensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, että tarkoitit hyvää. En kuitenkaan vieläkään ole vakuuttunut, että suuri osa yksinhuoltajista olisi narkkareita. Jos luku on vaikka 10 %, niin voi sanoa, että 90 % yksinhuoltajista ei ole narkkareita. Silloin tuo 10 % tuntuu aika pieneltä luvulta.

      Kenties turha vääntää tästä, koska emme ilmeisesti tiedä noita lukuja emmekä varsinkaan Suomen tilannetta.

      Poista
    2. http://yle.fi/uutiset/yksinhuoltajien_lapset_parjaavat_muita_huonommin/5801717 Tuossa Ylen lyhennelmä tutkimuksesta. Ja niin, siitähän noissa tuloksissa pääasiassa on kyse, että yksinhuoltajien laste kasvuympäristö on se mikä tuon tutkimuksen mukaan mättää (useammin kuin verrattaessa lukuja kahden vanhemman perheisiin) eikä yksinhuoltajuus sinällään. Janita ehkä hieman kärjisti puhuessaan narkkareista, mutta päihteet varmastikin suuressa roolissa huonontamassa kasvuympäristöä niissä heikommin pärjänneiden lasten perheissä.

      Olisi muuten oikeasti mielenkiintoista nähdä jokin vastaava tutkimus Suomen yh-perheistä. Ongelmat varmaan pääpiirteittäin samoja, mutta kuitenkin Uudenseelannin ja Suomen välillä varmasti suuria erojakin, liittyen yhteiskuntaan, sosiaaliturvaan yms.

      Poista
    3. Joo, tosiaankin kärjistin. Enkä tarkoittanut että kaikki joilla menee huonommin on narkkeja. :D Ja siis alunperinkin tuon kommentin tarkoitus oli juuri se, että tutkimus ei ole edes suomalainen, ja kirjoittajan oma elämäntilanne ei riskeeraa milläänlailla lapsen tervettä kasvua.

      Anonyymille, 10% on suuri luku TILASTOSSA, ja vaikuttaa tulokseen merkittävästä. Ei se ole suuri luku arkikielessä tietenkään. :) Juu, ei tarvitse vääntää mistään, en tarkoittanut tätä niin alunperinkään.

      Poista
    4. Tutkimuksesta lainattua:
      "Vaikeuksien syynä ovat lapsen kasvuympäristön ongelmat kuten köyhyys, päihdeongelmat ja väkivalta, mitkä olivat yksinhuoltajaperheissä selvästi muita perheitä yleisempiä.

      Tutkijoiden mukaan lasten vaikeuksien takana ei siis ollut yksinhuoltajuus sinänsä, vaan sosiaalisesti ja taloudellisesti haasteelliset olot."

      Tämä oli siis minun sanomani pointti kokonaisuudessaan. :)

      Poista
  6. Meikä on itse yksinhuoltaja äidin kasvattava tapaus. Ihan perus fiksu ja normaali. Jopa empaattisempi kuin monet muut tyypit. Meikä tosin on tavannut isääni muutamia kertoja ollessani pienempi. Ja tänä kesänä tapasin ekaa kertaa n.viiteentoista vuoteen. Se oli hurjaa ja selvisi paljon asioita joista äiti ei ole minulle aijemmin puhunut. Tuli vaan mieleen sanoa ääneen että itse olisin tykänny tietää niistä ikävimmistä asioistakin jo nuorempana. Eipähän tarvitsisi alkaa kauhoa vihaa sisälläni isiukkelia kohtaan vasta nyt vaan asian olisi voinut sisäistää ja päästä yli aijemmin. Mutta sulla on hyvä suunnitelma jos aijot kertoa kun poitsu kysyy jotain. :) Jes i like it!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri. En halua, että sitten vaikka 15 vuoden päästä yhtäkkiä selviää kaikkea mitä olen siihen asti salaillut. SE MITEN voin kertoa asioista rehellisesti onkin sitten eri asia, mutta kai se ajallaan selviää. Eikä sitä tiedä, vaikka isukki sais mielenhäiriön ja haluaisi lapseensa joskus tutustuakin, eikä minun tarvitsisi olla ainoana kysymyksiin vastailemassa.

      Poista
  7. Ei hyvänen aika millasta oot joutunu kohtaamaan! Mä en oo joutunu moisiin vastaamaan, ehkä joskus joudun. Tai oon joutunu mutta ei multa usein kysellä ja ei noin inhottavasti. Eihän me tietenkään isää voida korvata, ihan niinkuin ei yksinhuoltaja-isät voi korvata äitiä. Mutta uskon siihen, että kun lapsi saa rakkautta ja huolenpitoa ja hänellä on hyvä olla -oli sitten yh-vanhempi tai molemmat vanhemmat- niin uskon että homma on hyvin hanskassa. Jos nuo kyselijät ajattelisivat ensin omalle kohdalleen tilannetta, niin voisi jäädä kysymykset ja vihjaukset esittämättä.

    Löysin sun blogin tuon Mitäs me tytöt-blogin kautta. Ja sion kyllä jäädä lueskelemaan muitakin juttuja nyt kun oma poikani on unilla :)

    Tsemppiä ja ylävitoset! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lueskelemaan, vaikka laatutakeita mun teksteissä ei tosin olekaan ;) Ja samoin tsempit ja ylävitoset sinullekin!

      Poista