torstai 31. lokakuuta 2013

Viisi leipää ja kaksi kalaa

Alkuun taas tunnustuksia: Minä lahjon lastani ruualla. Tarkemmin ottaen leivällä, jolla hiljennän bussimatkojen raivarit. Tässä toimintamallissa lienee montakin enemmän tai vähemmän huonoa puolta, mutta yksi on se saamarin murustaminen. Tänään 22 minuutin bussimatkan ja puolentoista leipäpalan jälkeen koitti taas operaatio Puhdista Lapsi Ja Rattaat Muruista. Ja se murujen määrä, se on käsittämätöntä!

Pelkästään lapsen sylissä oli muruja varmaan 3 leipäpalan verran, istuinosassa ja jalkapeitteen mutkassa toinen samanmoinen satsi. Tässä vaiheessa puhdistusoperaatiota älysin, että olen ihan varmana kuullut tämän tarinan ennenkin, tosin vähän eri muodossa. Siinä tarinassa oli se pitkätukkainen ihmeidentekijä ja nälkäinen ihmislauma, pari leivänkannikkaa ja kalaa. Ja kas kummaa, ruokailun jälkeen oli koreittain leipää ja kalaa. Ihme oli tapahtunut!

Ja paskat. Ei siihen mitään ihmeitä tarvittu, niillä oli vaan lauma muksuja siellä mukana syömässä.


kuva täältä

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kuka säilöö meille tätä ihme roinaa häh?

Kaappien siivousta. Vastaan tullut kaikkea hyödyllistä, mm:

-Kuumemittarin suojakotelon korkki. Itse suojakotelo hävinnyt muistikuvieni mukaan noin puoli vuotta sitten
-Kaksi rikkinäistä puhelinta
-Kaikki härpäkkeet mitä noihin rikkinäisiin puhelimiin liittyy (laturit yms)
-Rikkinäinen tuulikello, odottaa kolmatta vuotta korjaamista
-Kolme toimimatonta sytkäriä
-Tyhjä tulitikkuaski
-Trolli-avaimenperä jolta hiukset kynitty pois jo joskus varhaislapsuudessani
-Purkkeja joille ei enää ole kansia ja kansia joille ei enää löydy purkkeja
-Mysteerijohtoja ja -piuhoja. Kukaan ei ole koskaan tarvinnut niitä mihinkään eikä kukaan tiedä mihin ne edes kuuluvat, mutta ei voi heittää pois juuri siksi, kun ei tiedä tarvitseeko niitä vielä joskus johonkin

Jatkan siivousta, päivitystä Älyttömien Tavaroiden Säilyttämiseen liittyen lienee tulossa myöhemmin lisää.






lauantai 26. lokakuuta 2013

Itselle muistiin

Jos jokin asia/osa-alue elämässä ei miellytä, tee sille jotain. Jos et voi tehdä sille mitään, opettele elämään sen kanssa.

torstai 24. lokakuuta 2013

vinkuvinkuvalivali

Itsesäälissä pyöriskellessäni tässä mietin, että asioille voisi tehdäkin joskus jotain. Voisi olla aktiivinen pelkän yksinäisen sijaan.

Syömishäröilyt voivat hyvin, minä en.

EDIT: Ei silti syytä huolestua allekirjoittaneen voinnista, vuosien kokemuksella osaan käsitellä näitä syömishommia ja pitää itseni riittävän hyvässä kunnossa.

torstai 10. lokakuuta 2013

Vink vink puhelinmyyjät

Pienenä alustuksena sanottakoon, että minä en vastaa puhelimeen jollen tunne numeroa tai jos numeroa ei näy. Äsken jokin itselleni vieras numero soitti pari kertaa. Toisella kerralla tavoistani poiketen vastasin, koska puhelin soi niin kauan ja heti putkeen ensimmäisen soiton jälkeen. Kuvittelin siis, että jollain on Todella Tärkeää asiaa ja/tai kiireistä sellaista, koska soittaa koko ajan ja pitkään. Toisessa päässä olikin vain hetken hiljaista, kunnes puhelu katkaistiin.

Ajattelin, että joku soitti väärään numeroon tai halusi tarkistaa kenen numero se oli. Kunnes mummoni kanssa puhelimessa juorutessa sama numero soittaa jälleen,  NELJÄ KERTAA SEN PUHELUN AIKANA (eikä puhelu kestänyt kuin max 10min). Tuli tosissaan sellainen olo, että nyt on pakko olla jollain tärkeää asiaa ja täytyy soittaa takaisin. Tässä välissä myös kunnon salapoliisina näpyttelin numeron eniron numerohakuun ja sain vastaukseksi, että numero kuuluu henkilölle X joka asuu Helsingissä. Nimi tai osoite ei sanonut mitään, mutta koska numerolla kuitenkin löytyi jonkun yksityishenkilön tiedot, niin taas hyväuskoisena kuvittelin hänellä silti olevan minulle nimenomaan jotain tärkeää asiaa. Mistä sitä tietää, vaikka jollekin tutulle olisi sattunut jotain, ja sitten joku hänen tuttunsa (minulle tuntematon) yrittäisi minua tavoitella.

Reippaana tyttönä soitin tuohon numeroon ja voi jumalauta, arvaatteko jo lopun? Puhelinmyyjä! Ihan pokkana alkoi vaan luetella monotonisella äänellään mitä kaikkea saan, jos nyt tilaan puolen vuoden Kodin Kuvalehdet. No en tilannut.

Eikö puhelinmyyjillä ole mitään (edes kirjoittamattomia) sääntöjä? Kuten, että väsytystaktiikka ei ole suotava toimintatapa, vaan pelkästään aivan hemmetin ärsyttävää. Jollei joku vastaa, niin todennäköisesti ei a) halua vastata tai b) pysty vastaamaan. Molemmissa tapauksissa soittaminen heti uudestaan on aivan yhtä turhaa. Sitäpaitsi, kuka ostaa lehden tyypiltä joka ensin puoli tuntia on terrorisoinut puhelinlinjoja pitkin? Ei v*ttu kukaan. Toivottavasti. Ja vaikka klo 20 ei olekaan todella myöhä, niin on se minusta jo liian myöhä tuohon puhelinterroriin.

Eikö noita myyjiä ja heidän tekemisiään kukaan valvo? Voiko tuollaisesta jo ilmoittaa johonkin? Rupean kohta terrorisoimaan takaisinpäin, kokevat miltä se tuntuu.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Mä en kerkee bloggaa...

...mä leikkelen paperia! Näperrysintoni on tällä kertaa siis siirtynyt paperien pariin. Kimmokkeen tähän sain löytäessäni kadoksissa olleen askarteluveitseni, uusien terien hankkimisen jälkeen se on ollut menoa. Tässä hieman todistusianeistoa puuhailuistani.


Mitään monimutkaisempaa ei vielä ole valmiina, mutta noita mahdollisesti kortteihin ja/tai seinälle päätyviä pikkukuvia jo aikamoinen läjä. Vaativammat jutut vain valmistuvat niin kovin hitaasti, pikkutarkkaa hommaa nähkääs. Leikkaaminen on siitä p*skamainen taiteenlaji, että jos mokaa, niin se oli sitten siinä, takaisin sitä palaa ei enää saa. Vuorokaudessa on myös hyvin vähän työskentelyaikaa, ainakin meidän taloudessa. Lapsi ei nuku päivisin kotona ollenkaan, eli vasta lapsen siirtyessä yöunille voin kaivaa sakset ja veitsen esiin ja aloittaa hommat. Tämä tarkoittaa suuria valintoja: istunko koneella vai leikkelenkö paperia? Tällä hetkellä paperi vie voiton. Joten adios, palaan taas jossain vaiheessa raportoimaan mihin suuntaan tilanne etenee.


EDIT: Jos aihe yhtään enempää kiinnostaa -> googleen kun kirjoittaa paper cutting kuvahaun puolelle, niin johan aukeaa silmät sen suhteen, mitä kaikkea paperia leikkelemällä voikaan saada aikaan.