keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Jäärä

Meidän uunissamme ei ole valoa. Mitä ilmeisimmin lamppu palanut, sillä muutoin kyseinen kodinkone hoitaa tehtävänsä mallikkaasti. Reippaana tyttönä olen hankkinut uuden lampunkin jo, mutta paikalleen sitä en ole voinut laittaa. Se saamarin lampun kupu/suojus/mikäikinäonkaannimeltään ei nimittäin hievahdakaan paikaltaan, ei edes semisti väkivaltaa käyttämällä.

Äitini ehdotti huoltomiehen kutsumista apuun. "No ei todellakaan kuulu huoltomiehelle vaihtaa uusavuttomien uunin lamppua!" oli kiukkuinen vastaukseni ehdotukseen. Ok, meillä ei siis jatkossakaan ole uunissa valoa.

Liesituulettimen valo posahti äskeittäin myös. Samanmoinen ongelma, sitä valon edessä olevaa lasia ei saa millään konstilla irti. Kutsunko apua? No en todellakaan hei, kato en oo uusavuton, oon ärsyttävän omatoiminen ja pärjäävä.

ps. Jos joku tietää miten sen uunin lampun saa vaihdettua niin vinkkejä otetaan vastaan, voin laittaa myöhemmin kuvan kyseisestä kohdasta niin ymmärrätte ehkä paremmin mikä on ongelma.

ps. vol2. Ärsyttävää, että tiettyjen opettajien on nähtävästi käsittämättömän vaikeaa vastata kohtuullisella aikataululla TÄRKEISIIN sähköposteihin, joiden vastauksella olisi kiire. Kuten esimerkiksi olisiko minun nyt oltava tuolla jo parhaillaan menossa olevalla opintojaksolla nestehoitoon liittyen. No ei mikään kiire, kohta jakso loppuu niin en tee tiedolla enää mitään. Ja ihmetteleville tiedoksi, koska koulumme joutui säästölinjalle, niin tätä kontaktiopetusta ei käytännössä juurikaan ole, eli ei ole mahdollisuutta marssia tunnille ja kysyä olenko oikeassa paikassa. Opiskelu on itsenäistä, eli matskut nettiin ja lukekaa sieltä. Mutta ilman opettajaa minä en voi jaksolle ilmoittautua enkä niitä matskuja mistään näe. Onko pyllystä? No vähän on joo.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Oikea ihminen oikeassa paikassa

Jotkut ihmiset ovat vaan niin oikealla alalla.

 Tähän kastiin kuuluu koulumme opo. Vaikka olisi sössinyt opintonsa kuinka pahasti ja lusmuillut suoritusten kanssa ja tehnyt välissä lapsen ja ollut pitkään poissa koulusta ja kaikki tuntuu omassa päässä ihan mahdottomalta, niin 30 minuuttia tämän opon luona ja usko tulevaan ja itseen on taas palannut.  Ei hän lausu mitään lohduttavia kliseitä kaiken järjestymisestä tai vakuuttele minun onnistuvan. Hän vain lempeän tyynesti käy läpi asioita ja järjestelee niitä, selvittää suorituksia ja muuttuneita opintosuunnitelmia ja kertoo miten tästä eteenpäin. Ei siis mitään taikatemppuja, mutta hänen lempeä ja tyyni olemuksensa yhdistettynä ihanaan tapaan käydä järjestelmällisesti asioiden kimpuun toimii.

Oloni on puolet kevyempi kuin aamulla kouluun lampsiessa.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Aika maanantaifiilis

Noin 1,5 tunnin yöunien ja neljän kahvikupillisen jälkeen tuppaa pikkusen heikottamaan. Henkinen heikotus tuplaantui, kun huomasin tulleeni koululle liian aikaisin, olisin voinut nukkua vielä tunnin. Kiitos karma tästäkin hyvästä. Tällä kertaa univajeesta ei edes voi syyttää poikasta, hän veti sikeitä lähes ennätysmäisen vähillä heräämisillä sillä aikaa, kun itse pyörin sängyssä pohtien vuorotellen otinko silitysraudan varmasti pois päältä illalla (otin, tarkistin kolmesti) ja tuleeko mistään mitään koskaan ikinä milloinkaan.

Muutaman tunnin valvomisen jälkeen luovutin ja kaivoin läppärin esille, loppuyön viihdyinkin sitten youtubin ihmeellisessä maailmassa. Ei enää muistikuvia mitä kautta päädyin stand upin pariin, mutta se kannatti. Tässä pari huomiota aiheesta:

- Ilari Johansson on aika todella kuuma mies. Ikävä vain taitaa olla varattu. Muutenhan siis itselläni olis ihan kauhean hyvät tsäänssit pokata ko herra, tottakai.
-Uskontoa* ja stand uppia ei tulisi sekoittaa, hämmentävää kamaa, ei tiedä pitäisikö nauraa vai istua hartaana kuin kirkossa
-Paskat vitsit on paskoja vitsejä lavallakin
-Myötähäpeä on tunnetila jota en edelleenkään osaa käsitellä, liittyy vahvasti edelliseen kohtaan


Ja jollen aiemmin ole maininnut olevani suhteellisen neuroottinen ihminen, niin allaolevasta linkistä löytyy aika realistinen kuva meikäläisen ihan jokapäiväisestä toiminnasta. Ei ole liioiteltua, tuossa kuvattu hellan kyttääminen on kuin suoraan allekirjoittaneen elämästä, samalla tapaa hoen "nolla nolla nolla nolla nolla" ja tämän litanian toistamisen jälkeen pitää silti x kertaa vielä kädellä tarkistaa levyt "kylmä kylmä kylmä kylmä". Ihan sairasta touhua.

Enjoy -> https://www.youtube.com/watch?v=63zqnKKNdkU

(* Uskonnolla viittaan lähinnä uskonnollisesti vakautuneen koomikon uskonnollisesti vakautuneisiin vitseihin. Ilmeisesti olen vain väärää kohdeyleisöä niille.)